Pääsiäisenä annettu ihmisarvo

Uuden kansanedustajamme Jussi Halla-Ahon blogikirjoitus ihmisarvosta (http://www.halla-aho.com/scripta/ihmisarvosta.html) osui silmiini, vaikkakin se on kirjoitettu jo yli viisi vuotta sitten. Silti aihe on ajankohtainen.

Halla-Aho kirjoittaa, että aksioomaksi (Halla-Ahon mukaan ilmiselväksi asiaksi, joka ei kaipaa perusteita) määritetty ihmisarvo ei olekaan niin ilmiselvä asia, kuin olettaa saattaa:

”Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.”

Koska Halla-Aho ei usko, että ihmisarvo tipahtaa taivaastakaan, jäljelle jää vain kyseinen instrumentaalinen arvo, jolla ihmisarvo voidaan määritellä. Tämä arvo on erisuuri riippuen yksilön hyödystä yhteisölle/yhteiskunnalle. Hänen mukaansa leipuri ja sotilas esimerkiksi ovat hyödyllisiä, mutta vaikkapa pappi ja poliitikko ovat yhteisölle turhia. Tähän voisimme samalla logiikalla lisätä vaikkapa kehitysvammaiset…

Tässä piilee yksi pääsiäisen sanoman kohokohdista. Toisin kuin Halla-Aho uskoo, ihmisarvo on kuin onkin ”tipahtanut taivaasta”. Tämän kaikille samansuuruisen ihmisarvon myöntää meille Luojamme. Kristityn ihmisarvo ei riipu teoissamme tai hyödyssämme yhteiskunnalle. Kristityn ihmisarvo riippuu vain ja ainoastaan Jeesuksessa, Jeesuksen sovitustyössä ristillä. Meidän tekomme eivät määritä meidän arvoamme Jumalan edessä. Me kaikki olemme samalla viivalla. Yksin Jeesuksen tähden saamme tulla Jumalan eteen ja yksin Jeesuksen tähden meillä kaikilla on ihmisarvo. (Room. 3:21-24)

Kristuksen kirkko, maailman vanhin ihmisoikeusjärjestö, näytti alkuaikoina kuinka mullistava tämä ajatus oli. Köyhät, yhteiskunnan syrjimät ja ihmisten hylkäämät, yhteiskunnalle taakaksi muodostuneet yksilöt löysivät kotinsa seurakunnasta. Alkuperäinen diakonia, sosiaalinen avustaminen ja ihmisen sydäntä muuttavan sanoman julistaminen poisti orjuuden ja oli ihmetyksenä ja todistuksena koko maailmalle.

Kristuksen rakkautta heijastavana (2. Kor 3:18) meidän tulisi nähdä jokainen henkilö kuten Kuningas itse näkee: samanarvoisena riippumatta teoista. Se ei tule koskaan onnistumaan, mutta siihen meidän kuuluu pyrkiä Jumalan antaman uudistavan rakkauden kautta. Tähän rakkauteen kuuluu myös, Jeesuksen esimerkin mukaisesti, Jumalan sanan arvossa pitäminen (Luuk. 16:17) sekä Jumalan lain (Vuorisaarna) ja taivasten valtakunnan julistaminen (Matt. 3:2).

Uudistetun ihmiskunnan jäseninä Kuningas Jeesuksessa, kuten Jasu Markkanen on todennut, on meidän tehtävämme ja velvollisuutemme tuoda sama ihmisarvo Jeesuksessa Kristuksessa kaikkialle maailmaan tiettäväksi ja tunnettavaksi. Tällöin olemme tunnettuja keskinäisestä rakkaudesta, joka tarttuu toisiin (2. Kor. 8:7). Tämä on kokonaisvaltaista ruumiin ja sielun ravitsemista – soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Siihen Jeesus käski apostolejakin ainakin viisi eri kertaa (Matt. 28:18-20, Mark. 16:15-16, Luuk. 24:44-49, Joh. 20:21-23, Apt. 1:8).

Mainokset

Eroakirkosta-fi -sivuston väärinkäyttö ja maistraatin välinpitämättömyys

Hyvä naispuolinen ystäväni oli pyrkimässä kummiksi. Hän sai kuitenkin pian tietää, että ei voikaan ryhtyä kummiksi, koska hän ei kuulu enää kirkkoon. Tämä tuli suurena yllätyksenä hänelle ja hänen miehensä ryhtyi ottamaan selvää tapahtuneesta.

Nähtävästi joku oli tahtonut erottaa hänet kirkosta eroakirkosta.fi -sivuston kautta ja oli onnistunut siinä. Maistraatti ei suostunut antamaan tietoja ja tahtoi lakaista tapahtuneen pöydän alle. Sen verran tietoja sai mies urkittua, että ainakin ystävättäreni paikkakunta oli syötetty palveluun väärin. Sitä, oliko henkilötunnusta mukana tai edes sukunimi oikein, ei kerrottu; he kun olivat menneet naimisiin pari kuukautta aikaisemmin ja ystävättäreni oli vaihtanut sukunimeä.

Julkisuuteenkin on tullut jo tietoja siitä, että joitakin piispojammekin on yritetty erottaa kirkosta samaisen palvelun kautta. Tällöin maistraatissa on huomattu, että piispa tuskin haluaa erota kirkosta ja perään on esimerkiksi soitettu. Mutta miten tällaisen kanssa tulisi menetellä? Muistaakseni on rikollista varastaa toisen henkilöllisyys ja vaikkapa yrittää erottaa joku kirkosta, tässä tapauksessa vielä sellaisen, joka ei tahdo erota kirkosta. Se, että tapahtuneesta ei tule tietoa muutenkaan kuin vasta kummia valittaessa, on järkyttävää. Tätä järkyttävyyttä lisää se, että maistraatti on toiminut todella väärin pannessaan täytäntöön henkilön erottamista kirkosta, jonka tiedot on jo lähtökohdin syötetty väärin vapaa-ajattelijoiden palveluun.

Miksi tällaista sallitaan ja tähän ei puututa? Maistraatti kyllä korjasi virheen ja ystävättereni kuuluu taas kirkkoon, mutta ei tällaista silti pitäisi tapahtua. Ja maistraatin oma hyssyttely asiasta ei ole myöskään kovin hyvä juttu.