Pääsiäisenä annettu ihmisarvo

Uuden kansanedustajamme Jussi Halla-Ahon blogikirjoitus ihmisarvosta (http://www.halla-aho.com/scripta/ihmisarvosta.html) osui silmiini, vaikkakin se on kirjoitettu jo yli viisi vuotta sitten. Silti aihe on ajankohtainen.

Halla-Aho kirjoittaa, että aksioomaksi (Halla-Ahon mukaan ilmiselväksi asiaksi, joka ei kaipaa perusteita) määritetty ihmisarvo ei olekaan niin ilmiselvä asia, kuin olettaa saattaa:

”Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.”

Koska Halla-Aho ei usko, että ihmisarvo tipahtaa taivaastakaan, jäljelle jää vain kyseinen instrumentaalinen arvo, jolla ihmisarvo voidaan määritellä. Tämä arvo on erisuuri riippuen yksilön hyödystä yhteisölle/yhteiskunnalle. Hänen mukaansa leipuri ja sotilas esimerkiksi ovat hyödyllisiä, mutta vaikkapa pappi ja poliitikko ovat yhteisölle turhia. Tähän voisimme samalla logiikalla lisätä vaikkapa kehitysvammaiset…

Tässä piilee yksi pääsiäisen sanoman kohokohdista. Toisin kuin Halla-Aho uskoo, ihmisarvo on kuin onkin ”tipahtanut taivaasta”. Tämän kaikille samansuuruisen ihmisarvon myöntää meille Luojamme. Kristityn ihmisarvo ei riipu teoissamme tai hyödyssämme yhteiskunnalle. Kristityn ihmisarvo riippuu vain ja ainoastaan Jeesuksessa, Jeesuksen sovitustyössä ristillä. Meidän tekomme eivät määritä meidän arvoamme Jumalan edessä. Me kaikki olemme samalla viivalla. Yksin Jeesuksen tähden saamme tulla Jumalan eteen ja yksin Jeesuksen tähden meillä kaikilla on ihmisarvo. (Room. 3:21-24)

Kristuksen kirkko, maailman vanhin ihmisoikeusjärjestö, näytti alkuaikoina kuinka mullistava tämä ajatus oli. Köyhät, yhteiskunnan syrjimät ja ihmisten hylkäämät, yhteiskunnalle taakaksi muodostuneet yksilöt löysivät kotinsa seurakunnasta. Alkuperäinen diakonia, sosiaalinen avustaminen ja ihmisen sydäntä muuttavan sanoman julistaminen poisti orjuuden ja oli ihmetyksenä ja todistuksena koko maailmalle.

Kristuksen rakkautta heijastavana (2. Kor 3:18) meidän tulisi nähdä jokainen henkilö kuten Kuningas itse näkee: samanarvoisena riippumatta teoista. Se ei tule koskaan onnistumaan, mutta siihen meidän kuuluu pyrkiä Jumalan antaman uudistavan rakkauden kautta. Tähän rakkauteen kuuluu myös, Jeesuksen esimerkin mukaisesti, Jumalan sanan arvossa pitäminen (Luuk. 16:17) sekä Jumalan lain (Vuorisaarna) ja taivasten valtakunnan julistaminen (Matt. 3:2).

Uudistetun ihmiskunnan jäseninä Kuningas Jeesuksessa, kuten Jasu Markkanen on todennut, on meidän tehtävämme ja velvollisuutemme tuoda sama ihmisarvo Jeesuksessa Kristuksessa kaikkialle maailmaan tiettäväksi ja tunnettavaksi. Tällöin olemme tunnettuja keskinäisestä rakkaudesta, joka tarttuu toisiin (2. Kor. 8:7). Tämä on kokonaisvaltaista ruumiin ja sielun ravitsemista – soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Siihen Jeesus käski apostolejakin ainakin viisi eri kertaa (Matt. 28:18-20, Mark. 16:15-16, Luuk. 24:44-49, Joh. 20:21-23, Apt. 1:8).

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s