Kristinusko + ekologisuus = mahdottomuus? (Osa 2/3)

Kuten jo ensimmäisen osani alussa kerroin, olen pyrkinyt omassa elämässäni enenevissä määrin ekologisuuteen. Mielestäni se kuuluu kristityn elämään siinä missä muukin Jeesuksen kokonaisvaltainen seuraaminen. Muutama asia on kuitenkin jäänyt mieltäni kaihertamaan. Kyse on siitä, että tässä maailmassa on vaikeaa olla ekologinen.
Olen siinä määrin “hippi”, että käyn kaupoissa, joita itse luonnehdin ekohippikaupoiksi. Näiden kauppojen tuotteet ovat normaalien kauppojen tuotteita kalliimpia, mutta ovat luonnollisempia ja ekologisempia. Lisäksi niissä on joko Reilun kaupan merkki tai muuten on selvillä, että tuotteiden alkuperä ei ole hämärä. Yleensä tarjolla on myös eksotiikkaa siitä kiinnostuneille.
No tämähän kuulostaa hienolta. Mikä tuossa voi kaihertaa mieltä? No, ongelmaksi muodostuu se, että nämä ekohippikaupat ovat varsin kaukana kristinuskosta. Yleensä ottaen jonkinlainen hengellisyys tai henkisyys on kuitenkin esillä näissä kaupoissa. Tarjolla on koruja ja helyjä, joissa on esimerkiksi hindulaisia symboleja, tuotteissa tai muuten kaupassa puhutaan energioista, värähtelystä ja oman henkisen Kristus-tietoisuuden löytämisestä (kyllä, Jessekin on ainakin eettisenä kuohittuna hippinä sekoitettu yhteiseen jumalien ja henkien sekametelisoppaan). Ja löytyy kaupoista yleensä superfoodiakin, jota menee joka vuosi litrakaupalla hukkaan Suomen rakkaissa metsissä mädäntymällä.
No tässä vaiheessa ehkä rupeaa jo arvaamaan, mikä mieltäni kaihertaa. Mutta voihan nämäkin asiat sivuuttaa, eikös totta? Kysymykseni ja vaatimukseni on kuitenkin, että miksi kristityt eivät ole tässä aktiivisesti mukana? Kysyntää kyllä olisi, ainakin yhdellä helsinkiläisellä opiskelijalla. Ei näissä tapahtumissa, joiden flaijereita kaupoissa on esillä, ole hirveämmin jos ollenkaan kristittyjä tai kristillisiä yhdistyksiä tai liikkeitä mukana. Tarot-kortteja, ennustusta ja äitimaata löytyy. Löytyy energiahierontaa, meditaatiota ja vaikka mitä. Mikä meitä kristittyjä vaivaa? Ei kaupoissa ole myöskään esimerkiksi ekologisia ristejä tai muita kristillisiä symboleja esillä, joilla voisi näyttää väriä: tähän porukkaan minä kuulun ja tahdon näyttää kuuluvani. Ammia, afrikkalaisia jumalia ja muuta kyllä löytyy.
Ja toinen juttu on se, että ekohippimessuilla on yleensä yhdistettynä (kuten de Gröna -puolueessakin) kunnon arvoliberalismi, erityisesti sillä kuuluisan seksuaalietiikan alueella. Itse näissä asioissa kun pyrin soveltamaan Raamattua ja pitäytymään Jeesuksen opetuksessa. Onko siis mahdotonta olla sekä arvokonservatiivi (ärsyttävä sana) kristitty että ekologinen “hippi”? Tai onko sellaisille tarjontaa? Auttamatta me olemme tässäkin jäljessä, vaikka potentiaalia olisi vaikka kuinka.
Advertisements

4 thoughts on “Kristinusko + ekologisuus = mahdottomuus? (Osa 2/3)

  1. Nyt on ihan pakko kommentoida, kun olen kovasti jäänyt miettimään tätä kirjoitustasi. Puutut aika laajaan ja ehkä sekavaankin liutaan asioita, joista muutamiin aion nyt tarttua.

    Jänniä ekokauppoja olet löytänyt, itse en kyllä ole noin hengellisiin ja taikauskoisiin tavaroihin törmännyt. Lisäksi jäin miettimään sitä, että monesti voi Jumalan ja hengellisyyden löytää vähän sivupolkujen kautta. Minä olen esimerkiksi käynyt joogatunneilla jonkin verran, ja joogalajeista esimerkiksi kundaliinijooga on hyvinkin henkistä ja tunnilla puhutaan koko ajan energioista jne. En tiedä miltä muista tunnilla käyjistä tuntuu, mutta henkilökohtaisesti koen fyysisten harjoitusten ja hengityksen sekä mantrojen (kehoa avaavien ääniaaltoharjoitusten) avulla tulevani lähemmäksi ”omaa” Jumalaani, riippumatta siitä, että alunperin jooga kaiketi on hindulaista alkuperää. Joogassa tavallaan avautuu omaa itseä kohti, jolloin voi tutkia sisintään ja avautua sydämessä olevaa Jumalaa kohti. Mitä tarkoitan sanoa tällä joogaesimerkillä? Sitä, että aina ei hippiys ja henkisyys liity johonkin ei-kristilliseen, vaan jokainen kokee asioita oman kokemusmaailman ja tunteiden pohjalta. Pidän myös aika erikoisena meditaation ”tuomitsemista”, sillä kyllähän jotkut kristillisetkin seurakunnat järjestävät retriittejä ja meditaatioharjoituksia. Ymmärrän meditaation lähinnä tapana keskittyä nykyhetkeen ja tutkia sisintään ja olemassaoloa, ja eikö se sentään ole aika kristillistä? Hengityksellä on uskomaton voima, samoin fyysisyydellä ja esimerkiksi mantroilla. Osittain on mielestäni jopa sääli, että kaikki fyysisyys (esim. tietty asento) on riisuttu luterilaisesta rukousmaailmasta. Jos ohjaaja puhuu joogatunnilla energiavirroista, kyllähän itse voi ajatella vaikka Pyhää Henkeä, kuka sitä estää?

    Ja mun mielestä arvokonservatiivius ei ole ristiriidassa ekologisuuden kanssa (en nyt puutu ekologisuuteen huonona terminä, parempi olisi ympäristöystävällisyys). Mutta uusia katsantokantoja ja näköalansa avartamista ekologisuus nähdäkseni edellyttää, esimerkiksi sitä, että näkee muitakin vaihtoehtoja kuin yksityisautoilun ja kykenee ymmärtämään globaaleja ongelmia laajemmin, eikä liian ”tiukkapipoisesti”. Helposti arvokonservatiivisuus on myös toisten elämäntapojen ja erilaisen tavan elää, tuomitsemista, mikä ei ole hyväksi, sillä yhteistyö ja maailmankuvan avaruus on ratkaisevaa maapallomme tulevaisuudelle.

    Ja superfoodista sen verran, että kyllä ekokaupoissa on esimerkiksi pakuriteetä, joka on juurikin Suomen luonnosta saatu supervoimaa. Entistä enemmän ollaan nähdäkseni menossa superfoodinkin suhteen kohti kotimaista. Kaikkia huippuja tuotteita ei täällä vain valitettavasti kasva. Onhan ruokatalous muutenkin hyvin globaalia, miksei superfooditkin saisi olla?

    Kun itse ihmettelet superfoodeja ja hippiyden ”liian pitkälle” esim. seksuaaliseen liberalismiin menevää puolta, niin minä puolestani hieman kummeksun, että luomua ja reilua kauppaa on haettava ekokaupoista saakka. Monissa tavallisissa marketeissa, Helsingissä varmaan varsinkin, on luomua varsin kattavasti saatavilla. Hintatasokin saattaa olla edullisempi. Lisäksi Helsingissä luulisi toimivan useitakin luomuruokapiirejä. Oletko varma, ettei esim. ylioppilaskunnalla ole omaa luomuruokapiiriä? Tai jos ei ole, entä jos esittäisit vaikka ympäristövaliokunnalle/vastaavalle sellaisen perustamista? Luomuruokapiireissä ruoka tulee läheltä, suoraan viljelijöiltä ilman että kauppa ja keskusvarastot yms. ottavat mitään välistä. Ei luomun tarvitse olla pikkuputiikeista kalliilla ostettuja hifistelytuotteita, vaan se voisi oikeasti olla arkea. Jos ostaisit ruokasi luomuruokapiireiltä yms., poistuisi myös hippikaupoista ostamisessa näkemäsi ongelmat.

  2. Hyviä pointteja. Ehkäpä ympäristöystävällisyys olisi myös ollut parempi termi tälle sarjalle, josta tällä viikolla ilmestynee kolmas osa.

    Muutamia kysymyksiä ja kommentteja esittäisin kommentistasi.

    1) Onko ”oma” Jumala kristinuskon Jumala, jota lähemmäksi pääset?
    2) Onko jooga ihmiskeskeistä (omaa sisintä kohti, löydetään oma Jumala, Buddha alkuperäisesäs hindulais-buddhalaisessa kontekstissa), vai voiko siihen liittää todellakin Jumalan löytämisen?

    Tässä onkin hyvä kysymys. Itse olen jonkin verran tutustunut eritoten zenbuddhalaisuuteen ja esimerkisi zazeniä, istumismietiskelyä ajattelen, että voisi olla ihan fiksuakin harrastaa, mihin sitten kuuluukaan, jotta oppii tunnistamaan omat virheensä ja oppii kärsivällisyyteen, ilman sitä lisää (tai pohjaa, sydäntä?), minkä buddhalaisuus/hindulaisuus istumamietiskelylle antaa. Joogagin on hyvää liikuntaa kyllä. Mutta nyt puhuinkin muiden motiiveista. Onko se joogapitäjän motiivi vain urheilla ja venytellä, vai oikeasti löytää se oma Buddha ja valaistuminen?

    3) ei arvokonservatiivisuus ole omastakaan mielestäni minkäänlainen este ekologisuudelle. Itse asiassa se edellyttää sitä. Kysymys olikin enemmän, onko sille tilaa? Seuraava kirjoitukseni hieman tähtää siihenkin.

    4) Onko globaali tuote sitten kovin vihreää? Hyvä asia, että superfoodissa mennään kohti kotimaista. Itselleni superfood on näyttäytynyt enemmänkin brändinä, jonka avulla saadaan nyhdettyä tuotteesta hieman enemmän hintaa. Joskin luomuleimakin on sitä ainakin ollut, jos ei sitä enää ole.

    5) Paneuduin tässä blogikirjoituksessani enemmänkin juuri näihin ekohippikauppoihin. Tällaisia esimerkkejä on esimerkiksi Ruohonjuuri, Globehope, Punnitse & Säästä. Toki, kun ostan perusruokaa, ostan sitä normaalista kaupasta ja yleensä ekologista. Tässä siis paneudun paitsi ruokapuolen kauppoihin, myös muuhun tavaraan, kuten vaatteisiin. Jälleen seuraava osa käsittelee tätäkin aspektia.

    6) Hengellisyys on toki mahdollista löytää sivupolkujen kautta, mutta millaisen hengellisyyden. Omaan itseensä kohdistuvan, vai Jumalaan, Jeesukseen, kohdistuvan?

    7) Peräänkuuluttamani ongelma tässä ei ole se, että voinko vai enkö voi ostaa pikkuputiikeista kalliilla hifistelytuotteita. Ongelma on se, että missä on kristityt, jolle tämän luulisi olevan kaikkein luonnollisin juttu? Tämä liittyy sekä hifistelyyn että ihan ruohonjuuritasoon ylipäätänsä.

    Kiitos arvokkaasta kommentista ja hienoa nähdä, että joku näitä lukeekin!

  3. Ainakin minä ja pari muuta uskovaa naista täällä tampereella on myös erittäinkin ”luontoystävällisiä” aatteiltaan. Ollaan tykätty Hervannan kirkon Cafe Olohuoneen reilunkaupan kristillisestä krääsästä ja ilmoittelusta. Kahvila myy reilunkaupan teetä, kahvia ja kehitysmaiden käsitöitä mm. niitä ristejä :) Kahvila ostaa tuotteensa Tampereen kehitysmaakauppa ry:ltä, joten luulisi niitä myytävän jossain muuallakin. Voi olla että tälläiset pienet hippikauppojen omistajat vieroksuvat kristinuskoa eivätkä siksi ota tuotteita myyntiin. Hervannan Duossa punnitse ja säästä-kaupan omistaja on kuulemma uskovainen. Ainakaan kyseisestä liikkeestä ei löydy niitä jooga mainoksia tai unisieppareita, joskaan ei siellä niitä ristejäkään ole.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s