Olen viime aikoina innostunut emerituspiispa N.T. Wrightin kirjoista ja opetuksista. Viime syksynä aloittamani kirja, Simply Jesus, tuli luettua loppuun. Nyt luku-urakka on siirtynyt vanhempaan tuotantoon: seuraavana listalla on Following Jesus, jonka jälkeen siirtynen hänen populaarimman tuotantonsa kuuluisimpaan teokseen, C.S. Lewisin Mere Christianityn hengessä kirjoitettuun Simply Christianiin. Tämän lisäksi YouTube on ollut käytössä. Sieltä löytyy useita Wrightin luentoja muun muassa Jeesuksen ylösnousemuksesta ja sen merkityksestä ja historiallisuudesta.
No, miksi tuon tapetille tämän arvostetun teologin ja Uuden testamentin eksegetiikan professorin? Itselleni on aikanaan tuottanut paljon päänvaivaa se, mitä kuoleman jälkeen oikein tapahtuu. Juutalaisessa kirjallisuudessa esiintyy tuonela, jossa on paratiisi, Abrahamin helma, ja sitten se toinen paikka, jossa kiristellään hampaita. Jeesuksestakin mainitaan, että hän käväisi tuonelassa, ja ristin ryövärille luvataan, että paratiisissa ollaan jo seuraavana päivänä. Amerikkalaisessa kristillisyydessä on ollut käsitys niin sanotusta ylöstempaamisesta 1. Tess. 4:17 perusteella. Tempaamisesta on tehty elokuvia, joissa esimerkiksi lentokoneen kapteeni yhtäkkiä katoaa ja tulta ja tulikiveä alkaa sataa jäljelle jääneiden päälle. Kun kuolemme, jäämmekö jonnekin odottelemaan tätä ylöstempaamista, mahdollisesti horroksessa? Mayojenkin kalenteri loppuu vajaan vuoden päästä ja ennustukset ovat vauhdissa, vaikka Jeesus puhuu, että vain Isä tietää hetken, jona Jeesuksen toinen tuleminen tulee tapahtumaan. Tästä sekametelisopasta kuivalle maalle luovimiseen on Wrightista ollut itselleni suuri apu.
Wright on puhunut, niin kuin hän itse sitä kutsuu, kuolemanjälkeisen elämän jälkeisestä elämästä (life after life after death). Hänen mielestään kristityiltä on kadonnut ajatus siitä, mihin tässä oikein ollaan menossa. Taivas paikkana on välietappi ja sinänsä tärkeä, mutta se ei ole lopullinen määränpää. Jumalan todellinen tarkoitus on luoda uusi taivas ja uusi maa, yhdistää nämä kaksi eri “ulottuvuutta” toisiinsa siten, että Jeesuksen aloittama Jumalan valtakunta täällä maan päällä tulee täyteyteensä ja Jumalasta tulee kokonaisen, yhden luomakunnan Kuningas ja Valo. Jeesus julisti Jumalan valtakunnan tulemista, Jumalan kuninkuuden alkamista, ja meillä täällä on työtä tehtävänä.
Tempaaminen, josta 1. tessalonikalaiskirjeessä puhutaan, selittynee Paavalin tarkoittamalla kuvalla. Ensimmäisen vuosisadan Rooman imperiumin alaisille ihmisille oli itsestään selvää, että kun keisari saapuu hallintovaltansa alaiseen kaupunkiin, kaupunkilaiset temmataan keisaria vastaan. Tarkoitus oli, että kaupunkilaiset saattavat keisarin riemusaatossa kaupunkiinsa, ei suinkaan se, että keisari kääntää rattaansa ja lähtee seuraansa liittyneen väkijoukon kanssa takaisin Roomaan. Samaa Paavali tarkoittaa puhuessaan siitä, että meidät temmataan Kuningastamme vastaan saattamaan Hänet riemusaatossa valtakuntaansa. Ja taas meillä on Jumalan valtakunnan suurlähettiläinä työ tehtävänämme. Eikä se ole vain ihmisen yksityiselle sektorille tarkoitettua hurskautta.
Tai mitä jos laajennamme tätä vertausta kaupunkilaisista ja keisarista? Todennäköisesti kaupunkilaiset tahtovat “luovuttaa” kaupunkinsa hyvässä kunnossa keisarille, joka on sinne tulossa. Keisarikin mahdollisesti tahtoisi, että kaupunki ei olisi missään rapakunnossa. Eikö tämä kuva haasta, velvoita ja myös toisaalta anna meille voimaa tehdä työtä sen eteen, että jokainen tämän Kuninkaan “kaupungin” asukas voisi päästä tuntemaan Kuninkaansa. Toisaalta Kuninkaan antamat määräykset ja säädökset tulisi pitää voimassa, Kuninkaan oman esimerkin tavoin. Mikä kuva! Ja edelleen, kuva joka haastaa meidät toimimaan ja tarttumaan siihen kuokkaan – vaikka maasto sitten olisikin yhtä soista kuin Väinö Linnan kuuluisalla Jussilla.
Tämä näkökulma on ainakin itsessäni aiheuttanut muutaman mutterin naksahduksen kohdalleen, sekä aivoissani että sydämessäni. Tällä maailmalla on merkitystä. Kaikki ei palakaan poroksi. Kristinusko ei koske vain ihmisen yksityistä elämää. Ja meillä on työtä tehtävänä, voi veljet meillä on työtä tehtävänä, Jeesuksen esikuvan mukaisesti. Wright on sanonut jotakuinkin tähän tapaan: “Kun Jumala lähettää valtakuntansa liikkeelle, hän ei lähetä tankkeja vaan vähäosaiset ja nöyrät.” Se on Jumalan valtakunnan salainen voima. Se valtakunta ei ole, kuten Jeesus sanoo Pilatukselle, tästä maailmasta. Mutta voi pojat, se on tätä maailmaa varten. Ja Pyhän Hengen voimasta se on mahdollista. “Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.”
Oman käsitykseni mukaan kuoltuamme joudumme Tuonelaan joka voi olla taivaallinen tai helvetillinen paikka riippuen uskostamme Jeesukseen ja että olemmeko katuneet kolttosiamme ja kääntyneet pois vääriltä teiltä. Mutta lopulliseen taivaaseen tietenkin pääsevät kaikki Jeesukseen uskovat.
Näin pari kuukautta sitten unen jossa kuollut mummoni oli nuori aikuinen ja puuhaili kaikenlaisia maatilan töitä. Liekö sitten näin todella Tuonelassakin hänellä? Tiedä häntä…
Uskoisin, että uudessa taivaassa ja uudessa maassa elämään kuuluu paljolti sitä, mitä nytkin. Yksi kattava ero siinä kuitenkin on.
Ilm. 21 kannattaa siinä lukea. Poimin siitä jakeen neljä erityisesti, KR38: ”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Mielenkiintoista. Ajattelen visuaalisesti niin kehittelin 2 aikajanaa, jotka vaikuttaisi loogisimmilta vaihtoehdoilta mitä tulee tapahtumaan.
Uskovan aikajana olisi seuraava:
A.
syntymä > elämä > uudestisyntyminen > kuolema > sielu odottaa taivaassa > ruumiin ylösnousemus > kaikille samanaikainen viimeinen tuomio > elämä uudessa maassa
B.
syntymä > elämä > uudestisyntyminen > kuolema > sielu odottaa tuonelassa > ruumiin ylösnousemus > kaikille samanaikainen viimeinen tuomio > elämä uudessa maassa tai taivaassa
Entäs sitten katumattoman kohtalo? Olen siitä vähän hämilläni jotentein kaksi vaihtoehtoa:
A.
syntymä > elämä > kuolema > sielu odottaa helvetissä > yleinen viimeinen tuomio > toinen kuolema eli sielun ja ruumiin täydellinen katoaminen
B.
syntymä > elämä > kuolema > sielu odottaa tuonelassa > ruumiin ylösnousemus > yleinen viimeinen tuomio > helvetti, sielun ja ruumiin vankila
Millainen olisi aikajana sun tulkinnan mukaan?
Sori että kesti hieman kauan aikaa vastata!
Musta A ja B on täysin samoja, termit hieman vain vaihtelee. Ajattelen, että kuoleman jälkeen pääsemme Jumalan huomaan. Joku tietotekniikkaeksperttiuskova Britanniasta sanoi joskus, että Jumala vähän niinkuin lataa meidän softwaren talteen ja uploadaa sen sitten uuteen hardwareen. Liekö sitten niin.
Muutama aika iso korjaus kuitenkin. Se lopullinen päämäärä on uuudet taivaat ja uusi maa yhdistyneenä, siis toisinsanottuna taivas ja maa yhdistyy. Siinähän esim. Ilmestyskirjan luvuissa 21 ja 22 on kyse, suuresta avioliitosta taivaan ja maan välillä. Tulee ns. maailma. Ei syntiä, ei itkua, ei parkua, sillä kaikki entinen on mennyt.
Ei-uskovan aikajanasta en osaa sanoa että missä odotetaan ja missä ei. Ylösnousemus tapahtuu. Enkä oikeastaan tahdokaan kauheammin kyseistä ajatusta pohtia. Se on mielestäni ainakin selvää, että toiset tuomitaan iankaikkiseen yhteyteen Jumalan kanssa, toiset taas iankaikkiseen eroon Jumalasta. Jätän sen sitten siihen, että mitä se ero oikeastaan tarkoittaa, paitsi että kaikki Jumalan luoma hyvä on poissa. Ruotsinkielisessä artikkelissa sitä pohdinkin.
Tuohon uudestisyntymiseen liittyen aattelen, että tämä iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä (sovitettuna pääsy Jumalan yhteyteen) alkaa jo täältä, ja tavallaan rakennetaan jo nyt sitä Jumalan valtakuntaa varten. Miten se tulee näkymään taivaassa, että me sitä rakennetaan niin en tiedä. Mutta Jumala on antanut meille rukoiltavaksi, että ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaissa” ja se alkaa omasta itsestä ja omasta sydämestä. Siitä sitten etiäppäi.
Ei varmaan tuonut mitään lisää pohdintoihin :D
Kiitti. Toi kommentti että uusi taivas ja maa yhdistyy oli erittäin avaava. Kah kun on jääny huomaamatta.
Päivitysilmoitus: Ylösnousseen todistajia | Aamunvaloa, luottamusta, janoa