Vastaukseni seurakuntavaalien vaalikoneeseen

Ohessa on vastaukseni seurakuntavaalien vaalikoneeseen, josta voit etsiä ehdokasta, joka on lähellä omia katsantokantojasi. Kommentoi ihmeessä myös meikäläisen vastauksia alhaalla olevaan kommenttilaatikkoon tai Twitterissä!

Katso myös seurakuntavaaleja kokonaisuudessaan koskeva sivuni, jos tahdot tietää meikäläisestä enemmän.

Suhde kirkkoon

Tärkeimmät syyni kuulua kirkkoon: (valitse maksimissaan 2)

Usko on minulle tärkeä
Lähimmäisenrakkaus ja elämänarvot

(muut vaihtoehdot: se on osa suomalaista elämänmuotoa, kirkko auttaa kotimaassa ja ulkomailla, kirkolliset toimitukset, jäsenenä voin vaikuttaa)

Kommentti: On hienoa, että kirkko tavoittaa niin suuren määrän ihmisiä. Lopulta en kuitenkaan jaksa uskoa siihen, että kirkkoon kuuluminen olisi tärkeää, ellei siihen olisi henkilökohtaista suhdetta joko siitä näkökulmasta, että kirkko on auttanut vaikeina aikoina tai sitten sen tunnustuksen vuoksi – että uskotaan kolmiyhteiseen Jumalaan. Suomalaisia instituutioita löytyy ilman epämääräistä uskoa, samoin avustusjärjestöjä, joihin Jeesusta ei sotketa. Mutta kirkko on kirkko, koska se uskoo hyväntekijään, kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on sovittanut koko maailman synnit ristinkuolemalla ja voittanut kuoleman ylösnousemuksessa. Se tekee kirkosta erityisen ja erilaisen. Se antaa sisällön rakkaudelle ja sen elämänarvoille, avustustyölle, kirkollisille toimituksille ja jäsenyydelle.

Päättäjän tehtävät

Seurakuntavaaleissa valittu luottamushenkilö voi vaikuttaa esimerkiksi seuraaviin asioihin. Valitse sinulle tärkein.

Jumalanpalveluselämä ja hengellinen toiminta

(muut vaihtoehdot: seurakunnan taloudenhoito ja kiinteistöt, henkilövalinnat, seurakunnan viestintä, toiminnan suunnittelu)

Kommentti: Messun pitää olla seurakunnan ydin, seurakunnan keuhkot, joista virtaa elämää kaikkiin seurakunnan eri työmuotoihin, on se sitten diakoniaa, nuorsityötä, aikuistyötä, parisuhdetyötä tms. Toisin sanoen haluaisin nähdä messun koko seurakunnan yhteisenä kokoontumisena kiitoksella Jumalaa palvelemaan ja Jumalan palveltavaksi. Jokainen työmuoto kutsuisi seurakuntalaisia messuun ja messu antaisi voimaa viikkotyöhön. Koen tässä myös oman vahvuudenalani. Aiemmin Lempäälässä vapaaehtoisena ja valtuutettuna olin mukana jumalanpalvelusuudistuksen suunnittelussa ja toteuttamisessakin. Teologian opiskelijana toki kiinnostukseni myös kohdistuu ennen kaikkea hengellisiin asioihin. Haluan nähdä kirkot täysinä, elämää täynnä olevina paikkoina. Tätä näkyä voidaan lähestyä pienen askelin, kunnioittaen sitä mitä on ollut ja ollen avoimena muutokselle – kunnioittaen kaikkien näkemyksiä ja mielipiteitä. Mutta työhön tarvitaan myös työntekijöitä.

Alle 18-vuotiailla tulee olla oma edustaja seurakunnan hallinnossa (eri mieltä – samaa mieltä)

Keskellä

Kommentti: On hyvä, että päätöksenteossa on mukana henkilöitä, jotka tuntevat jotain erityistä kohderyhmää: nuoria, nuoria aikuisia, perhetyön piirissä olevia, diakoniaa tuntevia. Näin saadaan kattava läpileikkaus koko seurakunnan työstä, ja myös päätöksenteossa voidaan kuulla kaikkia. Näin säilyy tasapaino.

 

Seurakunnan toiminta

Minkä ikäisten toimintaan suuntaisit eniten määrärahoja? (lasten – ikääntyneiden)

Keskellä

Kommentti: Haluaisin panostaa enemmän nuoriin aikuisiin, joita Maarian seurakunnan alueella elää paljon esimerkiksi Halisissa ja Räntämäellä opiskelijoina. Tarkoittaako se sitten sitä, että heihin asetetaan eniten määrärahoja – en tiedä. Mutta enemmän haluaisin nähdä sinnekin panostusta.

Suuntaisin seurakunnan resursseja seuraavaan LASTEN toimintaan: (valitse maksimissaan 2)

Seurakunnan kerhot
iltapäiväkerhot

(muut vaihtoehdot: muskari ja lapsikuorot, partio, leirit ja retket, päiväkotiyhteistyö, perhetoiminta)

Kommentti: Iltapäiväkerhot ovat olennainen lisä erityisesti perheille, joiden molemmat vanhemmat ovat vielä työssä koululaisen koulupäivän loppuessa. Samalla se kasvattaa kristillisesti. Seurakunnan kerhot ovat myös toimintaa, joka voi aktivoida paitsi nuoria kerhonvetäjinä, myös lapsia saamaan kontaktia seurakuntaan erilaisen toiminnan ja askareiden kautta. Haluaisin myös panostaa pyhäkoulutoimintaan osana sunnuntaipäivää. Lapsen ei ole helppo olla kirkossa hiljaa istuen. Kun messusta tehdään myös lapselle ystävällisempi juuri esimerkiksi pyhäkoulua kehittämällä, lapsiperheiden on helpompi nähdä itsensä osallistumassa messuun.

Suuntaisin seurakunnan resursseja seuraavaan NUORTEN toimintaan: (valitse maksimissaan 2)

Rippikoulu
isos- ja kerhotoiminta

(muut vaihtoehdot: verkkotyö, kuorot ja bändit, koulu- ja oppilaitosyhteistyö, sielunhoito ja keskustelu, etsivä nuorisotyö)

Kommentti: Jos nuorista saadaan lasten kerhonvetäjiä, niin sekä lapsi/varhaisnuorisotyö että nuorisotyö voittavat ja linkki näiden ikäluokkien välillä vahvenee. Rippikoulusta ei saa tinkiä, varsinkaan leiripäivien määrässä. Kirkon tutkimuskeskuksen rippikoulututkijat ovat vahvasti ilmaisseet, että mikäli leiripäiviä on vähemmän kuin 7-8 päivää, niin leirikokemuksten taso laskee jyrkästi. Päivien määrästä täytyy pitää kiinni – myös niin, että leirijakso on kokonainen. Haluaisin myös kehittää nuorisotyössä ihan perustoimintaa nuorteniltojen (joissa olisi sekä opetus jostain kristillisestä aiheesta, että hengausta), Raamattupiirin (luetaan Raamattua yhdessä, pohditaan ja hengaillaan) ja nuortenleirien (opetusta, hartautta, ulkoilua, kilpailua) muodossa – näin esimerkiksi.

Suuntaisin seurakunnan resursseja seuraavaan AIKUISTEN toimintaan: (valitse maksimissaan 2)

Parisuhdetyö
pienryhmät

(muut vaihtoehdot: musiikki, tapahtumat, retriitit, sielunhoito ja keskustelu, mahdollisuus toimia vapaaehtoisena)

Kommentti: Parisuhteita täytyy hoitaa, ja kirkko on ollut parisuhteiden apuna jo pitkään. Se on yksi työmuoto, mihin kannattaa panostaa. Pienryhmiä, Raamattupiirejä, seuratoimintaa, mitä ikinä ihmiset keksivätkään seurakunnan yhteydessä toteuttaa. Annetaan ihmisille vapaus keksiä ja tuetaan työn toteuttamisessa. Haluaisin kehittää myös messutoimintaa niin, että aikuisten lapsiensa kanssa olisi helpompi tulla messuun. Entäs sitten esimerkiksi viikottaiset Raamattuluennot vaikkapa Maarian pappilassa?

Suuntaisin seurakunnan resursseja seuraavaan IKÄÄNTYNEIDEN toimintaan: (valitse maksimissaan 2)

Sielunhoito ja keskustelu
mahdollisuus toimia vapaaehtoisena

(muut vaihtoehdot: kuoro ja musiikki, kohtaamispaikat, leirit ja retket, ystäväpalvelu)

Kommentti: Sanon aivan rehellisesti, että ikääntyneiden parissa tehtävä työ on itselleni vieraampaa – vähän yli 20-vuotiaana pojankoltiaisena kun ei ole aivan täyttä kosketuspintaa siihen puoleen. Näkisin vapaaehtoistoiminnan ja sielunhoidon ja keskustelujen olevan tässä tärkeää. Haluaisin nähdä toisaalta myös kohtaamispaikkoja paitsi ikääntyneiden kesken, myös sellaisia, joissa ikääntyneet voisivat antaa nuoremmille ja nuoremmat ikääntyneille. Voisiko sunnuntaisin klo 10 messun jälkeen luoda esimerkiksi Pappilaan kirkkokahvi/seura-perinteen, jossa kaikenikäiset tutustuisivat toisiinsa ja jakaisivat omastaan toisilleen? Pappila on lähellä kirkkoa, miksi sitä ei käytettäisi tähän?

Seurakunnan tärkeimmät tehtävät: (valitse maksimissaan 2)

Jumalanpalveluselämä ja rukous
julistaminen ja uskoon kutsuminen

(muut vaihtoehdot: palvelut eri ikäryhmille, kristillinen kasvatus (esim. rippikoulu ja kerhot), heikompien auttaminen, oikeudenmukaisuuden edistäminen, kirkkorakennusten ja kulttuuriperinnön vaaliminen)

Kommentti: Edesmennyt dogmatiikan professori Osmo Tiililä sanoi aikanaan: “Kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan.” Vaikka kirkko on olemassa täällä myös siksi, että täällä eletään ja Raamatulla ja kristinuskolla on paljon sanottavaa suhteessa vaikkapa oikeudenmukaisuuteen, niin loppujen lopuksi kirkon suurin aarre tulee esiin kuoleman kynnyksellä: Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi ristillä. Jumala rakastaa sinua, vaikka olet syntinen ja itsessäsi vailla Jumalan kirkkautta. Kun olet Jeesuksessa, sinulla ei ole mitään hätää, vaan pääset ikuiseen elämään, jossa ei ole itkua, parkua, surua eikä kipua. Tässä on evankeliumi, ja evankeliumia, ilosanomaahan Jeesus meidän käski julistaa. Siihen kuuluu jumalanpalveluselämä ja rukous (joihin pitäisi mielestäni enemmän panostaa). Siihen kuuluu julistaminen ja uskoon kutsuminen. Mutta siihen kuuluu myös krist. kasvatus, heikompien auttaminen, oikeudenmukaisuuden edistäminen ja palveleminen – jopa kirkkorakennukset. Ydin on ydin, muu seuraa.

Kirkon näkyminen julkisuudessa

Seurakunnan tulisi olla vahvemmin läsnä päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. (eri mieltä – samaa mieltä)

Jokseenkin samaa mieltä

Kommentti: Niin kauan kuin se on mahdollista. Päiväkoteihin kuuluu myös lain perusteella kasvattaminen oman uskonnon perinteeseen. Miksi kirkko ei voisi olla siinä mukana, tai koulussa tai oppilaitoksissa?

Seurakunnan tulisi olla vahvemmin läsnä työpaikoilla (eri mieltä – samaa mieltä)

Jokseenkin eri mieltä

Kommentti: Seurakunta on toisaalta läsnä siellä, missä on seurakuntalaisia. Tässä tapauksessa seurakunta on siis läsnä myös työpaikoilla.

Seurakunnan tulisi olla vahvemmin läsnä sosiaalisessa mediassa (eri mieltä – samaa mieltä)

Samaa mieltä

Kommentti: Sosiaalista mediaa käytetään todella paljon. Miksi kirkkoa ei tehdä siellä näkyvämmäksi, myös sitä omaa paikallisseurakuntaa? Facebookissa voisi olla Maarian seurakunnalla oma sivu, jossa tiedottaja ja/tai papit/kanttorit/muut työntekijät päivittäisivät kuulumisia omilta työaloiltaan. Näin seurakunta tulisi lähemmäksi. Sillä netissä ollaan nykypäivänä enemmän kuin toreilla.

Keiden kanssa seurakunnan työntekijöiden tulisi erityisesti pyrkiä vuorovaikutuksen? (kirkkoon kuulumattomien – aktiivijäsenten)

Keskellä

Kommentti: Sekä että. Tai miksi ei nähdä aktiivijäseniä seurkauntalaisina, jotka olisivat yhteydessä passiivijäseniin ja kirkkoon kuulumattomiin – siinä missä seurakunnan työntekijätkin?

Raamattu

Mikä seuraavista parhaiten kuvaa käsitystäsi Raamatusta: (valitse yksi)

Raamattu on Jumalan sanaa, mutta kaikkea ei tule ymmärtää kirjaimellisesti.

(muut vaihtoehdot: Kaikki mitä Raamatussa on kirjoitettu, on kirjaimellisesti totta; Raamatussa Jumala puhuu; Raamattu on kirja, jossa on merkittäviä tarinoita ja moraalisia opetuksia; Raamatun avulla voi pohtia oman elämän kysymyksiä; Raamattu on minulle merkityksetön kirja)

Kommentti: Todella huono jaottelu. Piädn Raamattua Jumalan Sanana. Tarkoittaako se sitä, että sitä pitäisi tulkita kirjaimellisesti? Jos sillä tarkoitetaan amerikkalaista fundamentalismia (Bible Belt), niin ei. Mutta ymmärtäen tekstin kontekstin (tekstillinen asiayhteys ja pelastushistoriallinen asiayhteys), auktoriteetin (teksti on Raamatussa, koska Jumala on niin halunnut ja puhuu sen kautta), kirjallisuuslajin (kirje, retoriikka, kertomus, historiallinen kerronta, kehoitus, käsky), niin kyllä se on kirjaimellisesti totta. Näinhän me luemme sanomalehtiä tai mitä tahansa – käyttämällä maalaisjärkeä. Erikoistun itse opinnoissani nimenomaan Raamatuntutkimukseen ja sen selittämiseen. Olen pitänyt myös opetuksia siitä, miten Raamattua pitää tulkita. Uskon Raamattuun. Ilman Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta Jumalan Poikana olisin omien jumalakuvitelmieni vanki. Pelastus tulee ulkopuolelta eikä omista kuvitelmistani.

Kirkon tulee vihkiä avioliittoon vain eri sukupuolta olevia (eri mieltä – samaa mieltä)

Samaa mieltä

Kommentti: Vanhan testamentin selitysopin professori Antti Laato totesi 2007 kirkon parisuhdeseminaarissa, että siinä vaiheessa, kun Raamatun selvä “ei” voidaan selittää “kylläksi”, mikä tahansa Raamatussa voidaan selittää miten tahansa. Jumalalla on selvä näkökulma siihen, miten ihminen on tarkoitettu toteuttamaan seksuaalisuuttaan. Haluan korostaa, että Raamattu puhuu paljon enemmän heteroseksuaalisista synneistä kuin homoseksuaalisesta synnistä. Kirkko vain on niistä hiljaa, sillä ne heteroseksuaaliset synnit on yleisesti jo hyväksytty. Sen lisäksi media kysyy kirkolta vain täät yhtä asiaa. Haluan myös lisätä, että kysymys homoseksuaalisuudesta ei ole pelastuskysymys. Ongelma on se, että ei ylipäätänsä ymmärretä, että jokainen meistä on syntinen ja vailla Jumalan kirkkautta ilman Jeesuksen pelastavaa sovitustyötä. Jos siis joku tuomitsee homoseksuaalin helvettiin homoseksuaalisuudestaan, hän saa tuomita myös itsensä. Jokainen tarvitsee Jeesusta.

Kannatan naisten pappeutta (eri mieltä – samaa mieltä)

Hieman eri mieltä.

Kommentti: Nuorempana ihmettelin niitä, jotka ajattelivat vanhan virkakannan tapaan. Sen jälkeen ajattelin hetken aikaa, että naispappeus ei ole Jumalan tahdon mukaista. Tällä hetkellä en tiedä. Käyn messussa ja otan ehtoollisen vastaan, toimittaa sen sitten miespappi tai naispappi. Jos kirkolliskokous äänestäisi asiasta uudelleen, äänestäisin vanhan virkakannan mukaisesti, mutta toisaalta kirkko on asiasta jo päättänyt ja siksi sen mukaan myös toimin. Mutta rehellisyyden nimissä, asia on itselleni auki ja joudun vielä perehtymään syvällisesti, ennen kuin saan täyden rauhan asiasta. Haluaisin toisaalta myös tilaa niille, jotka ovat vanhalla virkakannalla. Jonkin tutkimuksen mukaan heitä on Suomessa Porvoon hiippakunnan verran. Lähetyshiippakunnan perustaminen on toisaalta seurausta siitä, millä tavoin virkakysymys on hoidettu kirkossamme. Jätän asian avoimeksi.

Jumalanpalvelus

Osallistun jumalanpalvelukseen (en lainkaan – säännöllisesti)

Säännöllisesti

Kommentti: Jumalanpalvelus on seurakunnan ydin ja keuhkot ja keskus. Siellä on ehtoollinen, Kristuksen ruumis ja veri. Siellä kuullaan Jumalan sanaa. Siellä saadaan syntien anteeksiantamus. Siellä kiitetään Jumalaa. Siellä ylistetään Jumalaa. Siellä rukoillaan Jumalaa. Miksi jumalanpalvelus ei sitten käytännössä näytä olevan seurakunnan toiminnan ydintä, jos se sitä teologisesti on? Pitäisikö käytännön pikkuhiljaa vastata teologiaa? Tätä haluaisin kehittää.

Talous

Kirkon tulisi saada valtiolta enemmän korvausta yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta (väestökirjanpito, hautaustoimi, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito) (eri mieltä – samaa mieltä)

Vahvasti samaa mieltä

Kommentti: Kannatan muutosta siihen, millä tavalla valtio ostaa tiettyjä palveluita (väestökirjanpito, hautaustoimi) kirkolta. Kirkolla on oikeus saada valtiolta sen verran rahaa, kuin siihen menee, eikä käyttää kirkollisveroja kompensoidakseen puuttuvia miljoonia esimerkiksi hautaustoimesta. Vapaa-ajattelijoiden esitys siitä, että valtio lakkaisi ostamasta kirkolta näitä palveluita ei toimi, sillä valtiolla ei olisi varaa luoda tyhjästä samanlaista organisaatiota.

Seurakunnan mielekäs koko mielestäni on:

(ei valintaa)

Kommentti: Ihmisen nimimuisti yltää aktiivisesti noin 250-500 nimen muistamiseen. Jos sen yli mennään, niin ihminen ei enää muista. Pienempi olisi ihmisläheisempi. Olisiko seurakunnan organisaatio hyvä jakaa isompaan seurakuntayhtymään/rovastikuntaan, joka hallinnoisi paperinpyöritystä, ja pienempiin yhden tai kahden papin paikallisseurakuntiin? En osaa sanoa. Mutta rehellisesti ottaen, jos kaikki kirkon jäsenet kävisivät messussa, olisi Maarian kirkko aivan liian pieni.

Talouden heiketessä olen valmis…

… nostamaan kirkollisveroa (eri mieltä – samaa mieltä)

Samaa mieltä

Kommentti: Toisaalta kirkollisveroakaan ei voi liikaa nostaa. Joka tapauksessa seurakuntien on hiekkenevän talouden myötä pakko miettiä toimintojansa, tehostaa toimintaansa, luoda tilaa vapaaehtoistyölle ja luottaa vapaaehtoisiin.

… leikkaamaan toiminnasta (eri mieltä – samaa mieltä)

Jokseenkin samaa mieltä

Kommentti: Ks. yllä.

… vähentämään työntekijöitä (eri mieltä – samaa meiltä)

Jokseenkin samaa mieltä

Kommentti: Ks. yllä.

… myymään kiinteistöjä (eri mieltä – samaa mieltä)

Jokseenkin samaa mieltä

Kommentti: Leirikeskus kannattaa olla käytössä. Mutta jos meillä on kirkko, jota täytyy ja kannattaa yllöäpitää, miksi ei keskitetä toimintaa sinne? Hyvinvoinnin aikakaudella on rakennettu liikaa.

… yhdistämään seurakuntia (eri mieltä – samaa mieltä)

Eri mieltä

Kommentti: Mitä pienempi, sitä parempi. Yhdistämisestä ei nähtäväkseni ole ollut sellaisia taloudellisia etuja, joita sillä on ehkä ajateltu olevan.

… muodostamaan seurakuntayhtymiä, joiden sisällä on seurakuntia (eri mieltä – samaa mieltä)

Keskellä

Kommentti: Toivottavasti päätäntävalta omista määrärahoista ei mene liian kauaksi tällä päätöksellä. Mitä kauempana päätöksenteko on, sitä vähemmän ajatellaan, että itsellä olisi päätäntävaltaa. Seurakunnalla pitäisi tällöin olla varma olo siitä, että edellytykset tehdä työtä pysyisivät.

Ympäristö

Kirkko ottaa riittävän kuuluvasti kantaa ympäristökysymyksiin (eri mieltä – samaa mieltä)

Eri mieltä

Kommentti: Ilmastokysymys on ennen kaikkea hengellinen kysymys. Ihminen on vieraantunut luonnosta ja tuhoaa sitä hyvää, joskin ihmisen myötä langennutta, luomistyötä, jonka Jumala on meille antanut. Meille annettiin tehtäväksi viljellä ja varjella, ei tappaa ja tuhota. Mitä kirkko sanoo ilmastonmuutoksesta, joka tuhoaa paitsi luontoa, myös aiheuttaa ilmastopakolaisuutta? Kirkon ja myös paikallisseurakuntien olisi syytä tässä herätä. Kirkon ympäristödiplomia hakuun, jos sitä ei vielä ole.

Diakonia

Seurakunnan diakoniatyö auttaa avun tarpeessa olevia. Suuntaisin diakoniatyön resursseja: (valitse maksimissaan kaksi)

Köyhyyden lieventämiseen
vapaaehtoisten koulutkseen ja työnohjaukseen

(muut vaihtoehdot: perheiden tukemiseen kriiseissä, epäkohtien esiin nostamiseen, kriistityövalmiuteen (onnettomuudet, tragediat), yksinäisten ja sairaiden auttamiseen, sielunhoitoon ja keskusteluapuun)

Kommentti: Talouden heiketessä diakonia on monelle se viimeinen oljenkorsi. Siksi köyhyyden lieventämiseen tulisi panostaa. Vapaaehtoisten koulutus ja työnonhjaus taas antaisi työresursseja kaikkiin muihin. Vapaaehtoisten kouluttaminen sielunhoitotyöhön, sairaden luona käymiseen, epäkohtien esiintuomiseen ja perheiden tukemiseen kriiseissä. Olisiko se mahdollista?

Kansainvälinen diakonia ja lähetystyö

Seurakuntani tulisi maailmalla edistää: (valitse maksimissaan 2)

Hengellistä työtä
nälän ja köyhyyden vähentämistä

(muut vaihtoehdot: katastrofiapua, koulutusta ja nuorten työllistymistä, naisten toimeentuloa, konfliktien sovittelua ja rauhantyötä, vähemmistöjen ihmisoikeuksia)

Kommentti: Hengellinen työ näyttää näissä vaihtoehdoissa olevan aivan oma sarakkeensa. Pitäydyn Osmo Tiililän sanonnassa: “Kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan.” Mutta meidät on kutsuttu myös auttamaan aineellisesti. Nälän ja köyhyyden vähentäminen olisi ehkä tässä se olennaisin asia. Toisaalta se tapahtuu koulutusta ja nuorten työllistymistä tukemalla, naisten toimeentuloa parantamalla, sovittelemalla konflikteja ja tekemällä rauhantyötä ja toimimalla vähemmistöjen ja kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien tukemiseksi – unohtamatta katastrofiapua. Pitäisin nämä siis yhtenä könttinä ja hengellisen töyn toisena. Molempia tarvitaan – kumpaakaan ei saa unohtaa.

Kehitysyhteistyön osuutta lähetysjärjestöjen työssä pitäisi kasvattaa (eri mieltä – samaa mieltä)

Eri mieltä

Kommentti: Kehitysyhteistyöllä on jo kokonaan oma järjestö (KUA) ja lisäksi sitä tekee mitä suurimmassa määrin Suomen Lähetysseura – unohtamatta myöskään SLEY:tä, SLEF:iä, Kansanlähetystä ja Kylväjää. Mutta edelleen kirkon ominaispiirre on evankelioiva lähetystyö, eikä sitä saa unohtaa. Muuten kirkko menettää oman perustansa ja sahaa omaa oksaansa eikä erotu mitenkään SPR:stä, Unicefista tai mistään muustakaan omaa tärkeää työtään tekevästä kehitysyhteistyöjärjestöstä.

Maarian seurakunta

Haluaisin jatkaa aluetyötä Maarian seurakunnassa (eri mieltä – samaa mieltä)

Kommentti: Olen uusi Maarian seurakunnassa ja siksi en osaa suuremmin ottaa tähän kantaa. Toisaalta itselläni on ihan kohtalaisen hyviä kokemuksia aluetyöstä vanhassa kotiseurakunnassani Lempääässä. Tähän tarvitsen muiden näkökulmia (kuten kyllä kaikkeen muuhunkin. Tietoni ja järkeni ovat vajavaiset).

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s