Ruotsinvihaajasta opiskelijaksi Åbo Akademiin, osa 2. Suomenkielisenä Åbo Akademissa.

Viime kuukauden puolella kirjoitin siitä, miten voi hankkia ruotsin kielen taidot melko surkeista lähtökohdista käsin. Motivaatio ja kärsivällisyys sekä monipuolinen ruotsin kielen käyttö ja sille altistuminen olivat avainsanoja.

Millaista sitten on olla suomenkielisenä opiskelijana Åbo Akademissa? Onko siinä etuja tai haittoja?

Ensinnäkin teologia, etenkin Vanhan testamentin eksegetiikka, on täällä huippukovassa tikissä. Siinä oli se suurin syy, tutkimusote, jonka takia halusin juuri Åbo Akademiin opiskelemaan. Tärkeintä on löytää se opiskeluala, joka kiinnostaa ja motivoi. Muista aloista en osaa sanoa, mutta teologiaa voin lämpimästi suositella! Meillä on täällä pieni, mutta pippurinen teologinen yhteisö, ja henkilökunta tulee samalla myös varsin läheiseksi. Samanlaista massaan hukkumista ei tapahdu kuin Helsingissä.

Suomenkielisenä pärjää Åbo Akademissa vallan mainiosti. Ensimmäiset kuukaudet ovat kuitenkin ne kaikkein vaativimmat. Itselläni hyppy oli melkoinen. En tuntenut ennestään kuin yhden opiskelijan, johon olin tutustunut lyhyesti kahden viikon ajan varusmiespappikoulutuksessa armeijassa. En tiennyt, kuinka paljon muita suomenkielisiä Åbo Akademissa opiskelee. Lisäksi tulen alueelta, jossa ei ruotsia puhuta. Nopeasti kuitenkin tuli tutuksi sekä suomenruotsalaisten että ihan suomenkielisten kanssa. Ja on täällä ruotsalaisiakin opiskelijoita.

Alku tosiaan on vaikeaa. En ole itse ikinä ollut vaihdossa, mutta uskoisin että seuraaviin tuntemuksiin muutettavat muuttaen osaavat vaihtarit samaistua. Aikaisemmin ei ole ruotsia juuri käyttänyt, ja sitten sitä kuuleekin yhtäkkiä 6–8 tuntia päivässä ja kääntää aluksi mielessään suomeksi. Joutuu puhumaan ruotsia saman ajan verran ja miettimään ja etsimään sanoja jatkuvasti. Sitä lukee ruotsinkielistä kirjallisuutta ja asioi ruotsin kielellä, mitä ei välttämättä ole ikinä ennen tullut tehtyä. Varsinkin aluksi suurin osa vitseistä menee ohi ja sellainen hieman väkinäinen hymy valtaa kasvot aina kun muut nauravat. Kun yrittää osallistua keskusteluun, keskustelun tempo yllättäen häviää ja kaikki odottavat mitä suomenkielinen yrittää sönköttää ja yrittävät sitten pinnistäen ymmärtää. Jatkuvasti tulee etsittyä sanoja ja asia saadaan jotakuinkin ilmaistua. Sitten keskustelu jatkuu jälleen samalla nopealla temmolla ja perässä vaan pitää yrittää pysyä.

Sitä tulee mietittyä, että mitä ihmettä edes tekee täällä. Oliko tämä nyt sitten yhtään fiksua? Jättää vanha varma opiskelupaikka? Onko sitä tullut seinähulluksi? Tullaan kotiin ja huomataan, että ruotsin puhuminen jatkuu vaimollekin, joka vastaa siihen venäjäksi. Ongelmiahan siinä tulee avioliittoonkin, ihan kuin ei muutenkin olisi tarpeeksi vaikeaa kommunikoida ja ymmärtää toista!

Kotona ollaan väsyneitä. Tuntuu, että aivot ovat joka päivä ylikierroksilla, ja niinhän ne ovatkin! Ne joutuvat tekemään kaksinkertaista työtä aiempaan verrattuna. Jatkuvasti joutuu pinnistämään ymmärrystä ja jatkuvasti aivot ovat paitsi keräämässä informaatiota ja oppimassa opiskeltavasta aineesta, myös siitä kielestä, jolla opiskelee. Asiaa ei tokikaan helpota se, jos esimerkiksi teologian opiskelijana opiskelee samalla jotain antiikin kieltä vieraalla kielellä. Itse jouduin syksyllä ponnistelemaan 5–6 kielen kanssa heprean tekstikurssilla. Hepreankielinen teksti, (vanhan ajan) ruotsinkielinen kielioppikirja, englanninkielinen sanakirja, tanskankielinen kielellinen kommentaari sekä suomenkielinen ajatustyö – suomeksi kun olin aiemmin hepreat opiskellutkin. Aloitin vielä saksankin opinnot ruotsiksi, kun olin tarpeeksi monta kertaa kuullut eksegetiikan alan henkilökunnalta kysymyksen ”kan du tyska?”. Ja Jesajaa kääntäessä käytin vielä apuna saksalaistakin kielellistä kommentaaria, jossa vaikeita sanoja oli määritelty. Oli pää iltaisin hieman pyörällä.

Pikkuhiljaa huomaa, että ruotsin kielen taito kuitenkin tarttuu. Sanat alkavat jo lyhentyä suussa. Någon/t muuttuu nåniksi. Sade saattaa äkkiä olla vain sa. De ei äännykään välttämättä enää di (kuten itse tosin edelleen äännän) vaan dom, samoin äännetään myös objektiivimuoto dem. Människor muuttuu mänskoriksi, sedan seniksi. Silloin tällöin alkaa jo ymmärtää vitsejä ja nauraa oikeasti mukana väkinäisen hymyn sijaan. Aina silloin tällöin onnistuu jopa itse heittämään muutaman vitsin, niin että muutkin voivat jo nauraa niille. Huomaa, että ruotsin kielen kirjoitus tulee jatkuvasti helpommaksi ja helpommaksi. Välillä ei enää edes tajua kääntää mielessään asioita suomeksi, vaan mieli ymmärtää ne ihan ruotsiksi. Suomenruotsalaiset uudet tuttavat ja ystävät arvostavat, että suomenkielinen uskaltaa heittäytyä opiskelijaelämään vieraalla kielellä.

Tällaisia taisivat olla ensimmäiset kuukaudet omalla tielläni. Kielikokeen suorittaneena tunnuin kyllä olevani paremmalla pohjalla kuin suoraan lukiosta tulleet muut suomenkieliset. Se kertoo jotain myös siitä, kuinka hankala kielikoe on. Jos sen läpäisee, pärjää kyllä.

Suomenkielisiä löytyy erityisesti teologisesta yllättävän paljon, ja ymmärrystä kielihankaluuksiin tulee myös ruotsinkielisiltä. He kyllä auttavat. Siitä saattaa kyllä tulla ongelma, että luentojen ulkopuolella tulee helposti puhuttua suomea ruotsin sijaan. Se on toki helpottavaa, mutta ruotsin kieltä kannattaa yrittää käyttää niin paljon kuin mahdollista. Oikeinkirjoitus on toki hankalaa, mutta erityisesti puhuessa ymmärtää, että kaiken ei tartte mennä syntaksissa (lauseopissa) kuin Strömsössä. Pääasia, että tulee ymmärretyksi. Yhtenä vaarana on kyllä saada uusilta ystäviltä vahingollisia vaikutuksia omaan oikeinkirjoitukseen. Ruotsin kielen opettaja varoittikin: älkää kirjoittako kuten teidän ruotsinkieliset opiskelutoverinne. Språkriktighet. Språkriktighet. Vähän sama, kuin että suomalaisillakin murre vaikuttaa salakavalasti kirjakieleen.

Saksan opiskelussa vieraalla kielellä on omat etunsa ja haittansa. Etenkin sanojen opettelemisessa tulee tuplatyötä, koska ainakin itselläni juuri se perussanavarasto, jota saksassa sitten opiskeltiin, oli yhä heikko. Teller on tallrik, enkä ollut ikinä sitä sanaa ruotsiksikaan kuullut, tai ainakaan muistanut kuulleeni. No lautanenhan se!

Joku ehkä voi sitten kysyä, että onko siitä ruotsin kielestä muuten mitään hyötyä? Voin vastata, että on.

Ensinnäkin Åbo Akademissa olen oppinut ymmärtämään monen kielen osaamisen hyödyn. Kaikki aiemmin opittu auttaa uuden opiskelussa. Saksan opiskelussa ruotsista on ollut ylen määrin hyötyä (ei tietenkään vähiten siinä, että opiskelen ruotsiksi). Saksaa opiskellessa ymmärrän taas yhä paremmin sen, miksi koineekreikan opettaja Helsingissä jatkuvasti mainitsi, että ne, jotka saksaa taitavat, ymmärtävät tämän ja tämän jutun kreikassa. Noin 2000 vuotta vanha koineekreikka on nyt sitten päinvastaisesti auttanut minua tässä modernin saksan kielen opiskelussa (mitä se ikinä sitten kertookaan saksan kielestä…).

Toiseksi olen kielen avulla päässyt tutustumaan yhteen suomalaisen vähemmistön kulttuuriin, joka onkin näyttäytynyt mielenkiintoisena! Tiesitkö esimerkiksi, että Suomessa puhutaan vanhinta ruotsin kielen muotoa? Tai että suomenruotsalaisillakin on monia eri murteita? Tätä jälkimmäistä itse asiassa pohdin ihan oikeasti ennen kuin saavuin Turkuun. Aika tyhmää, eikö?

Kieli avaa oven kulttuuriin. Kieli on olennainen asia, jonka avulla me ajattelemme ja kommunikoimme. Kielellä luomme merkityksiä ja muovaamme maailmankuvaamme, ja kieli muovaa meitä. Kieli on avain toisen ihmisen ymmärtämiseen. Kuinka vaikeaa onkin ymmärtää toista oman kieliryhmän ihmistä, saati sitten jos ei ole mitään ymmärrystä toisen kielestäkään. Kieli on avain kulttuuriin.

Kolmanneksi olen saanut itselleni kolmannen työkielen. Ruotsin kielen avulla pystyn ymmärtämään kohtalaisesti (ainakin luettuna) norjaa ja tanskaa, vaikka en ole opiskellut niitä tippaakaan. Tanskalaisen kielellisen kommentaarin käyttäminen kertoo siitä jotain. Pystyn siis lukemaan ruotsin kielen kautta myös kahden muun kielisiä kirjoja. Pystyn keskustelemaan ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten kanssa heidän omalla äidinkielellään. Luulisin pystyväni kommunikoimaan kohtalaisen hyvin myös norjalaisten (ja ehkä tanskalaistenkin) kanssa kielellä, jota he ymmärtävät kohtalaisesti luonnostaan ja ehkä ovat opiskelleetkin. Toki englanti pysyy lingua francana, mutta kyllä ruotsin kielen taito helpottaa ja auttaa.

No mutta entäs sitten haitat? Onko niitä? Muutaman haitan voi huomata. Kun ensin on käyttänyt ruotsia huomattavasti enemmän kuin englantia, huomaa yhtäkkiä, että englannin kielen tuottaminen onkin aiempaa vaikeampaa. Ensiksi mieleen tulevatkin ruotsinkieliset sanat englannin sijaan. Introduction muuttu inledningeniksi, ja virheen huomaa vasta, kun on sanan jo sanonut. Ääntämyskin on voinut suomenruotsin kautta heikentyä. Yksi hyvä huomio oli, kun kävelin tuossa pari päivää sitten Tampereen rautatieaseman läpi, että äänsin mielessäni sanan Foodstation stationin ruotsin kielen mukaisesti enkä englantilaisittain.

Toiseksi suomen kielen taitokin saattaa ainakin aluksi heiketä. Lukijoita säästää paljon se, että vaimoni Sonja oikolukee ainakin kerran kaikki julkaistavat tekstit. Sanajärjestys on muuttunut ja ruotsista tulee yhtäkkiä salakavalasti ilmaisuja suomeenkin. Anglismien sijaan siis svedismejä. Myös arkielämässä saattavat ruotsin sanat tulla mieleen ensin. On outoa elää yksikielisenä kaksikielisesti. Päivät ovat jakautuneet niin, että ensimmäiset 6–8 tuntia puhutaan pääsääntöisesti ruotsia ja sitten loppupäivä suomea.

Lopulta hyödyt ovat kuitenkin haittoja suuremmat. On aika jännää, kun kieltä voikin yhtäkkiä vaihtaa lennosta. Vaikkapa kolmen eri kielen välillä. Ensiksi puhuu kaverin kanssa suomea. Keskusteluun tulee mukaan ruotsinkielinen toveri, ja keskustelu muuttuu ruotsinkieliseksi. Sitten saapuukin vieraileva luennoitsija Hollannista ja keskustelu kääntyy englanniksi. Luennon jälkeen palataan taas ruotsiin ja suomeen.

Jos siis et lue ruotsia, kehitä kielipäätäsi jotenkin muuten. Kielten opiskelu ei ole koskaan turhaa. Itse luulin sen sitä olevan ja että englannilla pärjää. Mutta kun kandia tehdessä tulee vastaan saksankielisiä lähdeteoksia (ja yksi ranskankielinen artikkeli, mutta siihen kieleen en kyllä koske pitkällä tikullakaan), niin kielitaidottomuus yllättäen rajoittaakin kauhean paljon. Englanti on hyvä alku, mutta ruotsi, saksa ja venäjäkin ovat hyödyllisiä. Espanjalla pärjää kauhean monessa maassa, jopa Yhdysvalloissa sen osaaminen olisi todella tärkeää. Teologiassa, etenkin eksegetiikassa ainakin saksa on hyödyllinen kieli, ruotsikin (kyllä Ruotsistakin voi tulla jotain hyvää).

Ja teologit, lukekaa hepreaa ja kreikkaa, jos oikeasti tahdotte ymmärtää Raamattua syvällisemmin. Kieli on avain kulttuuriin. Älkää jääkö käännösten orjiksi, vaan tarkistakaa asia. Esimerkiksi viidettä käskyä pohtiessakin ei enää tarvitse miettiä, että saako sinne armeijaan mennä vai ei, jos on heprean sanat hallussa. Ja eikö se ole jo ammattiylpeyden asia? Missä sitten voitte loistaa seurakunnan edessä, kun seurakunta kuitenkin osaa Raamattunsa paremmin? Vink vink.

Ekskurssi

Postaussarjan ensimmäinen osa sai aikaan melkoista huomiota, mitä en osannut ollenkaan odottaa. Sitä luettiin viikon sisään yli 800 kertaa ja ensimmäistä kertaa kommenttejakin tuli hieman enemmän kommenttiosioon. Kiitos aktiivisesta keskustelusta!

Sain myös palautetta Twitterin kautta, ja kirjoitusta oli linkitetty muun muassa vapaakielivalinta.fi -sivustolle, joka ajaa ”pakkoruotsin” poistamista. Keskustelupalstalla oltiin hämmentyneitä siitä, kuinka ihminen muuttaa identiteettiään helposti. Nähtävästi tällä tarkoitettiin ”ruotsinvihaajan” muuttumista ”orastavaksi pakkoruotsin kannattajaksi”. Sekä kirjoituksen kommenttiosiossa, että keskustelufoorumilla annettiin ymmärtää, kuinka Åbo Akademissa vähän kuin ”pakotetaan” olemaan tiettyä mieltä ”pakkoruotsista”. (Kirjoitan termin lainausmerkeissä, koska en tykkää termistä. Kielihän on myös valtaa, senhän tiesivät jo Derridat ja muut kielellisen käänteen dinosaurukset. Käytän termiä kuitenkin, koska se on ekonominen ja sen merkitys ymmärretään.) Itsestäni tällainen tuntuu aika ihmeelliseltä ajatukselta, koska olen pitkälti koko elämäni kulkenut vastavirtaan enkä ole paljoa välittänyt oman sosiaalisen kontekstini ”yleisestä mielipiteestä”. Siksi tuntuu oudolta, että argumentit (joita en oikeastaan vielä siinä kirjoituksessa esittänyt) tyrmättiin heti kättelyssä henkilöön kohdistuvalla argumentilla (suomeksi: aivopesu). Näin ainakin sen keskustelun tulkitsin.

Kommenttiosiossa päästiin kuitenkin lopulta poteroista huutamisesta eteenpäin oikeiden asia-argumenttien suuntaan ja paljastuikin, että ”vastapuolella” oli hyviä asia-argumentteja ”pakkoruotsia” vastaan. Lupasin vastata niihin tässä kirjoituksessa. Koska kuitenkin olin kirjoittanut tekstin jo aiemmin ja sitä uudelleen lukiessani huomasin, että nimenomaan ”pakkoruotsiin” liittyvä haaste jää aika lailla rivien väliin, tämä ekskurssi vastatkoon haasteeseen. Miksi juuri ruotsi? Miksi olen orastava ”pakkoruotsin” kannattaja?

Ensiksikin, tahdon tehdä selväksi sen asiallisen argumentin, joka itselläni on ollut ”pakkoruotsia” vastaan. Se kuuluu lyhyesti niin, etten ole nähnyt mitään järkeä lukea ruotsia Anno Domini 2010. Ruotsilla on ollut merkityksensä menneisyydessä Suomessa. Olihan Suomi pitkään virallisesti ruotsinkielinen ja Ruotsin vallan alla. Etsin aikanaan syitä ”pakkoruotsin” opiskelemiseen. Ja koska en itse löytänyt syitä sen opiskeluun, en sitä lukiossa ”pakkoruotsin” aikana opiskellut vaan vasta jälkeenpäin, kun haettu motivaatio löytyi. Toisaalta tämä tarinani puoltaisi sitä puolta, että ”pakkoruotsi” oli itselleni este. Vapaaehtoisena kielenä minun olisi pitänyt löytää motivaatio sen opiskelemiseen tai jättää kieli toisaalta opiskelematta. ”Pakkoruotsin” kautta minulla oli kuitenkin pohja, josta aloittaa omatoiminen opiskelu. Ilman sitä en olisi tässä.

Mutta, kuten kommenttiosiossa nostettiin esille, se että 1 % päätyy ruotsinkieliseen yliopistoon ei ole peruste pakottaa 99 % kansasta opiskelemaan ruotsia. Ei se olekaan hyvä argumentti, korkeintaan ehkä joku pienen pieni osa-argumentti, joka vaatii tuekseen paljon vahvempia argumentteja. En siis perusta omaa orastavaa kannatustani tähän argumenttiin, vaikka oma kokemus toki on henkilökohtaisesti itselleni tärkeä ja relevantti.

Sen sijaan voisin nostaa esiin muutaman vahvemman argumentin (joita toki on taidettu esittää. En tunne tätä keskustelua niin paljon, että olisin paras vastaamaan tähän. Ja tiedoksi: en ole mikään Åbo Akademin ”keskustelunavaaja” tai ”propagandamoottori”. Tekstini loin ihan itse ja omista pyrkimyksistäni, joista suurimpana on ehkä Åbo Akademin teologian, erityisesti eksegetiikan osaston tuominen tunnetuksi suomenkielisille.) Argumenttien nimet ovat itse keksimiäni:

1. historiallinen ja kulttuurinen argumentti

2. kielen hyödyllisyyden argumentti

Historiallinen argumentti perustuu yhteiseen historiaan Ruotsin kanssa. Se nivoutuu samalla myös kulttuuriseen argumenttiin, toisin sanoen niitä on vaikeaa erottaa toisistaan. Suomella on ollut pitkä historia Ruotsin kanssa, joka aiheuttaa myös ihan selkärangassa asti tietynlaisia tuntemuksia. Tämän historiallisen taustan takia nimenomaan Suomessa on olennaista oppia ruotsin kieltä. Samoin perustein toki myös venäjä on tärkeä kieli.

Kulttuurinen argumentti nousee suomenruotsalaisesta maaperästä. Kuten kirjoituksessani kerron, on kieli avain vieraan kulttuurin ymmärtämiseen. Kulttuuri on kielen läpäisemää, ja siksi kieli ja kielet ovat olennainen osa toisen ja toiseuden (jos käytetään postmodernia muotitermiä) ymmärtämiseen. Siksi englannin tunneilla tutustutaan samalla brittiläiseen ja amerikkalaiseen kulttuuriin. Samoin ruotsin tunneilla tutustutaan sekä ruotsalaiseen että suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Tai nyt yliopistossa olen tutustunut saksalaiseen kulttuuriin samaan aikaan kun olen oppinut kieltä. Ne kulkevat käsi kädessä.

Ruotsin opiskeleminen, sekä tietenkin nimenomaan Åbo Akademissa opiskeleminen, on avannut väylän suomenruotsalaisuuden ymmärtämiseen. Yksi hauska piirre siinä on ollut se, että suomenruotsalaisia saatetaan pitää maahanmuuttajina. Hyvä esimerkki oli erään vanhemman suomenkielisen henkilön yhdelle opiskelijalle esitettämä kysymys, että koska opiskelijan perhe on muuttanut Suomeen. Opiskelija vastasi, että sukukirjat ylettyvät 1400-luvulle asti. Oma sukuni on saanut nimensä todennäköisesti (ainakin näin olen ymmärtänyt) tanskalaisista muurareista, jotka tulivat samoihin aikoihin Suomeen Olavinlinnaa muuraamaan. Suomenkielisenä omaa suomalaisuuttani ei kuitenkaan kyseenalaisteta. Tämä toisaalta kertoo, että suomenruotsalainen kulttuuri on tuntematonta suurelle osalle suomalaisista, tai sitten se näyttäytyy vain stereotypioiden kautta. Ne ovat niitä, jotka purjehtivat, joilla on rapujuhlia, jotka elävät kauan ja ovat elitistejä ja svenska talande bättre folk. Onko sitten ongelmana juuri ”pakkoruotsi”, jonka pitäisi periaatteessa tutustuttaa samalla suomenruotsalaiseenkin kulttuuriin?

Jännä yhtymäkohta löytyy muuten Virosta, jossa on pohdittu vironvenäläisiä erityisesti Ukrainan viime aikojen tapahtumia silmällä pitäen. Siellä aloitetaankin syksyllä paikallinen YLE Fem venäjänkielisille, jotta he osaisivat integroitua paremmin virolaisuuteen. Moni venäläinen ei osaa viroa eikä siten tunne myöskään virolaista kulttuuria. TV-kanava pyrkii paikkaamaan aukkoa. Tässä mielessä olisi suomessakin hyvä miettiä politiikassa, miten erilaisia kielivähemmistöjä lähestytään. Suomenruotsalaisten määrä vähenee jatkuvasti. Esimerkiksi venäjänkielisten määrä taas on kasvanut paljon. Samaa kysymystä voisi heittää myös kirkon suuntaan. Miten evankelis-luterilainen kirkko pystyy kohtaamaan maahanmuuttajia, jotka eivät suomea osaa? Suurin osa maahanmuuttajistahan on nimenomaan kristittyjä!

Kielen hyödyllisyyden argumentti taas perustuu ruotsin kielen nimenomaiseen hyötyyn. Ensiksikin ruotsion varsin helppo kieli, joka auttaa muiden kielten opiskelussa. Toisaalta ruotsin kielen opiskelussa auttaa jo englanti. Esimerkiksi itselleni saksan kielen opiskelu on ollut paljon helpompaa, koska saksan kielessä on paljon yhtäläisyyksiä nimenomaan ruotsin kanssa – vähemmän englannin kanssa. Koska tanska ja norja ovat niin lähellä ainakin kirjallisesti ruotsia, on niiden ymmärtäminen ruotsin hallinnan jälkeen kohtalaisen helppoa, ainakin kun tekstejä luetaan. Tanskaahan on puhuttuna toistenkin tanskalaisten mahdotonta ymmärtää, vai miten se norjalainen legendaarinen sketsi menikään? Nämä kielet ovat oikeastaan poliittisista syistä aikanaan erkaantuneet toisistaan. Kokonainen kielialue siis tulee lähemmäksi, kielialue, joka on tärkeä suomalaisille. Venäjän kautta toki slaavilaiset kielet voivat tulla lähemmäksi, mutta niillä ei välttämättä ole samanlaista merkitystä kuin skandinaavisilla kielillä.

Toisekseen kieli on hyödyllinen poliittisesti, kun puhutaan siitä niin kutsutusta ”pohjoismaisesta yhteistyöstä”. Muistelen, että ruotsin opettaja lukiossa tästä jo jotain kertoi, mutta asia on kyllä avautunut enemmän muutamana viime vuotena. Tai sitten se avautui vastareaktiona itämaan aggressiolle. Ruotsin kielen avulla ymmärretään myös muita pohjoismaisia kulttuureita paremmin. Samalla se kykenee toimimaan yleisenä kielenä, kun ollaan tekemisissä Pohjoismaiden kanssa, vaikka englanti toki valtaa alaa. Tämä argumentti on tosiaan heikentynyt englannin tullessa yhä vahvemmin lingua francaksi.

Kolmanneksi kielet eivät oikeasti ole pois toisiltaan. Jokaisen kielen lukeminen on jo pohjalla toisen kielen opiskelemista auttamassa. Tämä ei sinänsä ole argumentti nimenomaisesti ruotsin puolesta, mutta se on ainakin tuhoamassa sen myytin, että ihmisellä olisi aivoissaan joku alue, johon mahtuisi vain tietty määrä kieliä. Kaikki kielet tukevat toisiaan. Toki siihen liittyy kysymys ajankäytöstä.

Loppuun vielä humoristisempi hyödyllisyyden argumentti, jonka olen kuullut: Ennen seitsemättä luokkaa englanti tuntuu aivan turhalta kieleltä. Seiskalla ymmärtää, kuinka helppoa ja mukavaa ja hyödyllistä on lukea englantia, kun vihapatoutuma saa uuden kohteen: ”pakkoruotsi”.

Mutta kuten sanoin, olen orastava ”pakkoruotsin” kannattaja, siis siinä mielessä, että en näe vielä tarpeeksi vahvoina niitä argumentteja, jotka pakottaisivat muutokseen vallitsevasta tilasta. Vallitsevan tilan puolesta esitetyt argumentit ovat sen takia minun mielestäni riittävän vahvoja. Toki maailma muuttuu, ruotsin kielen asema heikkenee maailmanlaajuisesti ja niin edelleen. Tulevaisuus siis myös kertoo meille, kuinka hyödyllistä ”pakkoruotsi” tulee olemaan. Monien yllä esitettyjen argumenttien teho heikkenee jatkuvasti. 1900-luvulla ruotsin opiskelusta oli paljon enemmän hyötyä. Sen uskon itsekin.

Mainokset

55 thoughts on “Ruotsinvihaajasta opiskelijaksi Åbo Akademiin, osa 2. Suomenkielisenä Åbo Akademissa.

  1. Mikähän ”vihapatoutuma” on ahvenanmaalaisilla, kun siellä pakkosuomi poistettiin siksi, että se söi nuorten muun kielitaidon. Eivätkö ahvenanmaalaiser ymmärrä historiaa, kulttuuria ja fennoläänemeristä yhteistyötä?

    Missään ei suhtauduta kieltenopiskeluun periaatteella ”yksi lisää ei ole mistään poissa”. Tietysti kaikkialla tiedetään, että kieltenopiskelu vaatii paljontyötä ja vain kieliä, joita oikeasti tarvitsee ja siten myös ylläpitää, kannattaa opiskella. Tietysti kieliammateissa (kuten Raamatun kielen-ja kääntämisen asiantuntija) kielten opiskelun keskeisyys tuntuu luontevalta, fyysikon tai opettajan kohdalla tilanne on jo toinen.

    Vapaaehtoiselle ruotsille on mukava keksiä hyviä puolia, niitä on. Mutta pakkoruotsille niitä ei ole. Mitään pakioruotsin kaltaista pientä kaikille alakoulusta yliopistoon pakollista vähemmistökieltä ei ole missään. Se kertoo aika paljon.

    Opiskelusta ÅAssa moni on varmasti kiinnostunut. Sille osalle blogiasi löytyy kysyntää. Onnea jatkoon!

    • Kiitos kommentista! Muutama ajatus.

      1. Mitä Ahvenanmaan asiat liittyy tähän asiallisesti? Kyseessä on tunneperäinen argumentti. Se että Ahvenanmaalla tehdään perseesti asiat, ei tarkoita, että tarvitsisi tehdä kanta-Suomessa asiat yhtä huonosti. Argumentti on tuttu kyllä esimerkiksi koulumaailmasta: ”Mutkun Pasikin löi!”

      2. Tarkoitukseni oli vain debunkata ajatus, että kielet eivät auttaisi muiden kielien opettelua.

      3. Kielten opettelua kannattaisi joka tapauksessa korostaa enemmän mielestäni. Ehkä oma katsantokantani on vääristynyt (tai sitten oikaistunut), kun olen tajunnut ruotsin kautta, kuinka tärkeää muidenkin kielten osaaminen on. Sitä ennen ajattelin, että englanti on ainut tärkeä. Kielet avaavat kulttuurin ja toisen maailmankuvan. Ilman kielen osaamista toista on huomattavasti hankalampaa tajuta. Sitten toki pitää olla erityisesti ruotsiin liittyvät argumentit, jos jatketaan, että miksi juuri ruotsi eikä jokin muu. Totta on toki se, että jos on x määrä tuntia niin siitä y menee ruotsiin, kun voisi mennä muualle. Miksi juuri ruotsi? Mutta jos vastauksena on että on x määrä tuntia ja vähennetään siitä y ja tehdään siitä vapaaehtoinen, niin ollaan ongelmissa. Näin ei toki kaikki argumentoi.

      • Ahvenanmaa on kieliolosuhteiltaan mannermaan peilikuva ja sitä paitsi olemme saman valtion osia – vertailu on luonteva. Eikä pakkosuomen poisto siellä ole ollut huono juttu, ei sitä ennenkään opittu ;)

      • Tyytyväisyys ei aina takaa, että päätös olisi fiksu. Ahvenanmaalaiset eristäytyvät sitä kautta suomalaisesta valta(kieli)kulttuurista enemmän ja enemmän. Jos päätös saa aikaan tyytyväisyyttä mutta vaikuttaa huonolta muuten, päätös on tyytyväisyydestä huolimatta tyhmä.

        En muuten tiennyt, että siellä ei tarvitse opiskella suomea.

      • Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi, koska paikallisten mukaan se söi nuorten muun kielitaidon. Nyt ahvenanmaalla valitaan englannin (pakollinen toisin kuin mannermaalla) oheen toinen kieli valikoimasta suomi, saksa, ranska, espanja, venäjä (joka vuosi ei muodostu kaikkia ryhmiä).

        En pysty pitämään tätä tyhmänä ratkaisuna eikä sitä kritisoi edes RKP.

  2. Yksikään perustelusi pakkoruotsin puolesta ei perustele että kaikkien (100% väestöstä) Suomessa pitäisi opiskella kaikilla koulutusasteilla kuten nyt tehdään. Pakkoruotsia pakotetaan peruskoulusta alkaen jokaisella koulutuksen tasolla eikä Suomessa voi valmistua mihinkään ammattiin ilman pakkoruotsia.

    Monta sataa vuotta ruotsin kieli esti suomenkielisen toiminnan mutta surullista on, että asia ei ole vieläkään muuttunut. Vieläkin ruotsinkieliset estävät suomenkielisten kielellisen sivistyksen ja määräävät mitä kieliä me saamme opiskella.

    Paraskin perustelusi pakkoruotsille osoittaa vain sen että ruotsia voi opiskella vapaaehtoisesti jos niin haluaa ja itse on motivoitunut siihen esim. oletetun hyödyn perustella.

    Mitkään sinun kokemasi hyödyt eivät kosketa kaikkia muita. Ruotsi on tarpeeton kieli ja siitä voivat hyötyä vain pieni osa sitä opiskelleista mutta monet muut haluaisivat hyötyä muista kielistä kuten sinä ruotsista.

  3. Ainoa hyväksyttävä ja rehellinen kanta on pakkoruotsin vastainen kanta. Pakkoruotsille ei löydy perustelua, se on todettu aina ja uudestaan näissä keskusteluissa.

    Pakkoruotsin perusteluksi esitetään argumentointivirheitä, omia mielipiteitä tai valheita. Mitkään näistä ei pakkoruotsia pysty perustelemaan.

    Suomalaisen demokratian tasosta kertoo se että pakkoruotsin poistoon vaaditaan perustelut, mutta pakkoruotsin puolustaminen ei perusteluja tarvitse. Pakkoruotsi on häpeäksi Suomelle.

    Pakkoruotsia ei tarvitse Suomessa perusteella, mutta kielivapautta emme saavuta vaikka sen perustelemme.

    Se ei riitä että olemme pakkoruotsin vankilassa vaan eduksi on jos olisimme ruotsinkielisiä kuten tapaus Biaudet ja monet muut esimerkit osoittavat. Joudumme kärsimään syrjinnästä pakkoruotsin lisäksi.

    Surullista on se että ruotsinkieliset päättävät edelleen mitä kieliä saamme opiskella.

    Hävetkää suomalaiset heikkouttanne. Suomen demokratia on jossain pohjois-Korean tasolla. Pakkoruotsi säilyy vaikka 75% kansasta vastustaa pakkoruotsia.

    Kaikki pakkoruotsin perusteluksi esitetyt perustelut voidaan luokitella alla olevan linkin esimerkkien avulla argumentointivirheiksi. Ihan kaikki!

    argumentaatiovirhe
    http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe

    • Hei! Mielelläni kuulisin, että missä kohtaa tarkalleen teen argumentaatiovirheitä. Olisi itsellenikin sitten oppimisen paikka! Tällä hetkellä en ankaran wikipedioimisenkaan jälkeen ymmärrä (tyhmäkö olen?), että missä ne argumentaatiovirheet ovat. Sen sijaan että toteat tylysti, että viljelen niitä jatkuvasti, haluaisin hieman konkretiaa.

      Toinen kysymys on se, että miten niin ruotsinkieliset päättävät, mitä kieliä saamme opiskella? Suomalaiset päättävät siitä, on se äidinkieli mitä tahansa. Kommentistasi ”Hävetkää suomalaiset heikkouttanne” voisin kysyä, että ketkä nyt ovat suomalaisia – vain ne, jotka puhuvat suomea äidinkielenään?

      Yritin nostaa nyt ihan muutamia kommentteja, joita omassa pienessä päässäni – keskustelua pahemmin tuntematta – nousi esille. Mutta ymmärtääkseni yleinen sosiologinenkin laki on, että muutokseen tarvitaan perusteluita ja vallitseva tilanne on joskus (ehkä) perusteltu. Muutokset vievät aikaa. Siksi niihin tarvitaan perustelut. Itse näen omassa päässäni, että perustelut vallitsevan tilan muutokseen eivät ole riittäviä ja perustelut vallitsevan tilanteen puolesta ovat tarpeeksi riittäviä – ainakin omalle osalleni.

      Kysyisin vielä, että miten ihmeessä ruotsinkieliset estävät suomenkielisten sivistyksen? Tää on mulle jäänyt nyt todella kaukaiseksi. En ole huomannut tällaista ruotsinkielisten järjetöntä hegemoniaa Helsingin yliopistossa enkä edes Åbo Akademissa. MIelelläni kuulisin tästä lisää.

      • Näissä kahdessa, pakkoruotsin kannattamisessa ja vastustamisessa, on selkeä ero. Kannattajat haluavat toisilta ja heidän lapsiltaan jotain. Vastustajat eivät halua toisilta mitään. Vain oikeuden päättää mitä kieltä itse opiskelevat.

      • Pietilän kommentti yllä on oleellinen. Toivon, että pakon ymmärtäjät, joita varmasti on useita tämänkin blogin lukijoissa, pohtisivat ja kommentoisivat juuri tätä.

      • Niissä on myös toinenkin ero. Toinen on vallitsevan tilan säilyttäminen ja toinen sen muuttaminen.

        Mutta on aivan totta että Pietilän esittämä ero löytyy näistä kahdesta eri positiosta.

      • Sanot että on myös se ero että pakon vastustajat haluavat muuttaa nykytilannetta ja pakon kannattajat taas haluaisivat säilyttää.
        Asiaa ei oikeastaan voi ajatella ihan noin suoraviivaisesti koska pakon vastustajat EIVÄT ole muuttamassa pakon kannattajien tilannetta mihinkään vaan ainoastaan omaa kielipalettiaan. Pakkoa kannattavat voivat aivan hyvin jatkaa kuten ennenkin ei se siitä mihinkään muutu.

      • No tuohan on nyt enemmän kikkailua. Olisihan se silloin kaikkien tilanteen muuttamista, vaikka osa pitäytyisi vanhassa tilanteessa (tosin vanhemmat eivät yleensä päätä lasten valinnaisista aineista, vaan lapsi itse)

        Olisin edelleen mielelläni kuulemassa näistä lukuisista argumentaatiovirheistäni itse ekskurssissa, kun niistä minua on syytetty. Ihan esimerkkien kanssa, niin osaan välttää jatkossa, kiitos! Edit: Tämä on toki tarkoitettu nimimerkille huusiann

      • On oleellinen ero siinä, vaaditaanko ruotsia vapaaehtoiseksi vai poistettavaksi tyystin opetettavien aineiden joukosta.

        Mikä on se ”tilanne”, jota pakkoruotsi ylläpitää ja joka menetettäisiin kielivapauden myötä?

        Vetoat jonkinlaiseen jatkuvuuden lakiin, sellainen löytyy fysiikasta. Yhteiskunnassa haitallisiksi osoittautuvat käytänteet korjataan. Pakioruotsi tuli peruskouluun 1968 (vastoin koulusuunnittelijoiden toiveita ja mitä ilmeisimmin myös kansalaisten toivetta). Korkeakiulututkintoihin pakkoruotsi ujutettiin 1979 alkaen, viimeisimmät 90-luvulla. Onko niin, että yli kymmenen vuotta jatkuneita järjettömyyksiä ei tarvitse perustella?

      • Heh, en todellakaan sanonut, että ”järjettömyyksiä” ei tarvitsisi perustella. Olenhan esittänyt jo argumentteja, ainakin joitakin ihan oikeasti vakavastikin otettavia, joilla voidaan perustella tätä ”järjettömyyttä”. Sitten sitä vastaan argumentoidaan, jotta ”järjettömyys” saadaan pois. Se on ihan luonnollista. Itse näen edelleen, että ”järjettömyys” ei olekaan järjettömyyttä. Tämä on tavallista debattia. En ole missään sanonut, että vallitsevaa tilannetta ei tarvitsisi perustella – varsinkaan silloin kun sitä vastaan esitetään argumentteja (joita ei tässäkään keskustelussa lopulta ole järjettömän paljon esiintynyt).

        Se pointti tuolla ylhäällä tarkoitti sitä, että vähän kuin fysiikassa tietty tila murretaan voimalla (maallikon termein), niin sosiologisestikin vallitsevan tilan muuttamiseen tarvitaan tietty voima. En näe vielä tarpeeksi suurta voimaa muutoksen puolesta esiintyvillä argumenteilla. Se ei tarkoita, että olisin sitä mieltä, että ”järjettömyyttä vallitsevana tilana” ei tarvitsisi perustella.

      • Et näe kielivapauden argumentteja vakuuttavina?
        Siis mikä näistä on vähäarvoinen argumentti:
        – pakolla ei ole kannatusta
        – vastaavaa pakkoa ei ole missään
        – pakko ostettiin poliittisella lehmänkaupalla
        – pakkokieli on aina poissa muista, yksilön kannalta mielekkäämmistä opinnoista
        – maa hyötyisi laajemmasta kielivarannosta
        – järjetöntä sitoa pienen kieliryhmän edustajia toiseen pieneen kieleen
        – kielten opinnoissa kielen toddllinen tarve ja kähtgö on oleellista

  4. Hieman perspektiiviä Irlannin tilanteesta, jota ÅA, RKP jne. usein vertaavat Suomen tilanteeseen. Iirin kielen (maan alkuperäiskieli, Suomessa vastaava olisi saame) pakollisuus päättyy 14 vuoden iässä, Suomessa pakkoruotsi jatkuu opintojen kaikille asteille!

    ”Iiri on Irlannin tasavallassa pakollinen oppiaine kaikissa valtion rahoitusta saavissa kouluissa alaluokilta oppivelvollisuusiän päättymiseen eli 14 ikävuoteen saakka.
    Tasavallassa on kuitenkin valitettu, että moni ei koulun päättäessään tosiasiassa osaa iiriä. Ó Coinn vahvistaa, että tämä pitää jossain määrin paikkansa.

    – Irlanti ei todellisuudessa ole kaksikielinen yhteisö, puhumattakaan että sen väestö olisi kaksikielinen.”

    Sama tilanne Suomessa. ”Kaksikielisyys” on vain kiertoilmaisu ruotsin kielen kohtuuttoman ylikorostetulle asemalle lainsäädännössämme! Tulisi pohtia rehellisesti ja avoimesti ruotsin kielen erityisaseman oikeutusta maailman suomenkielisimmässä maassa ja verrata sitä suomen kielen asemaan ”pitkän yhteisen historiamme” Ruotsissa, maailman ruotsinkielisimmässä maassa.
    Pitääkö ruotsilla olla jokin erityisasema ja minkä tasoinen tuon erityisaseman pitäisi olla..
    Miten velvoittava ruotsin kielen erityisaseman on kohtuullista olla ? Tällä hetkellä ruotsin kielen erityisasema on aivan liian velvoittava suomenkielisen enemmistön kannalta. Tilanne muistuttaa enemmän (apartheid-ajan) eteläafrikkalaista kuin pohjoismaista kielipolitiikkaa.

    • Hei! Kiitos hyvästä ja valaisevasta kommentista. En ollut aiemmin kuullutkaan Irlannin tilanteesta. Saattaa olla, että siellä on ihan sama juttu kuin Suomessa tuon ”kaksikielisyyden” suhteen. Harvahan suomalainen oikeasti osaa kunnolla ruotsia oppivelvollisuudesta huolimatta. Rehellinen pohdinta on aina fiksua ja toivottavasti oma ekskurssi osasi tuoda edes jotain siihen lisää.

      Olen kyllä eri mieltä siitä, että meidän tilannetta pitäisi verrata Ruotsiin. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että Ruotsista ei kannata monessakaan asiassa ottaa mallia (maahanmuuttopolitiikka, puolustusvoimapolitiikka, koulutuspolitiikka, kielipolitiikka). Esimerkiksi on aivan järjetöntä miten ruotsalaiset ovat kohdelleet 1900-luvulla kielivähemmistöjä ja etnisiä vähemmistöjä, sekä saamelaisia että suomenkielistä väestöä. Suomenkielisiä asuu siellä sen verran paljon, että ihan hyvin voitaisiin ottaa mallia Suomesta – myös Svenska kyrkanin. Sen sijaan en lähtisi ottamaan Suomeen mallia Ruotsista. Jälleen kerran tuskin kannattaa ottaa mallia maasta, jossa asiat on tehty huonommin.

      Viimeisin kommentti oli ehkä hieman mauton. En lähtisi apartheidia sotkemaan tähän. Tuollaisella kommentilla ei ymmärretä oikeasti, mitä apartheid-politiikka on ihan oikeasti tarkoittanut vaan halvennetaan sitä.

      • Oleellista on se, ettei missään maailmassa ole pakkoruotsimme kaltaista järjestelyä. Miksi juuri Suomessa, jossa kansan pääkieli on ns. harvinainen kieli, kaikki pitää sitoa alakoulusta yliopistoon lukemaan toista pientä kieltä?

      • Oletko sitä mieltä, että pakkosuomi tekisi Ruotsista jotenkin paremman paikan elää?

      • En ole ymmärtääkseni väittänyt, että pakkosuomi olisi välttämätöntä kaikille Ruotsissa tai että se tekisi Ruotsista jotenkin paremman paikan elää. Totesin vain, että Ruotsista ei kannata ottaa mallia kielivähemmistöjen kohtelussa (saamelaiset, ruotsinsuomalaiset jne.). Se, että sanon niin, ei tarkoita että Ruotsin pitäisi ottaa mallia Suomesta. Meillä on erilainen tilanne ja konteksti. Ja kieletkin ovat erivahvuisia ja kuuluvat erivahvuiseen kieliperheeseen.

      • Onko pakkoruotsi nyt sittenkin vähemmistöpolitiikkaa? Olisiko pakkoruotsi mielestäsi vähemmän perusteltua, jos se kuuluisi johonkin muuhun kieliperheeseen? Miksi juuri Suomessa, jossa kansan puhuma pääkieli on ns. harvinainen kieli, kaikki pitää sitoa pakkoruotsin kaltaiseen pieneen vähemmistökieleen? Miksei Suomen kieltenopiskelua saa verrata muivin maihin?

      • Voisit vaikkapa lukea tarkkaan tuolla ekskurssissa esittämäni kielen hyödyllisyyden argumentin ja pohtia kuinka paljon se painaisi vaakakupissa, jos Ruotsissa olisi pakollinen suomen kieli kaikille kansalaisille.

        Ahvenanmaa taas on eri tilanne ja siellä mielestäni olisi ihan hyödyllistä kaikkien opiskella suomea, koska se nyt sattuu olemaan Suomen virallinen kieli, jota puhuu äidinkielenään tajuttoman suuri enemmistö.

        Vertailu muihin maihin on tottakai mahdollista, mutta täytyy aina ottaa huomioon Suomen oma konteksti ja pohtia kontekstien eroja. Sen takia suoraa yksi yhteen vertailua tulisi välttää, niin Ruotsin kuin muidenkin maiden kanssa.

      • Ymmärsinkö oikein: sinusta ruotsi on hyödyllinen, koska se on helppo (sinusta), koska kaikki kielet tukevat toisiaan ja ruotsi erityisesti (useimpien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa eivätkä useimmat keskity kieliin), koska osa kehittyy ruotsin pohjalta ymmärtämään tanskaa ja norjaa (mutta esim. tuttu ruotsinope sanoo, ettei oikeasti ymmärrä tänskaa).

        En todellakaan keksi, mitä hyötyä pakkoruotsi olisi minulle tuonut (Södergranin alkukielisiä runoja ja joitakin teatteriesityksiä lukuunottamatta) enkä parhaalla tahdollakaan voi suositella sitä lapsilleni. Miksi ohitat todellisuuden?

  5. Oma yliopistosi ÅA laati vuodenvaihteessa laajan kartoituksen pakkoruotsin suosiosta: 74% halusi ruotsin vapaaehtoiseksi (valinnaiseksi). Itse asiassa pakkoruotsilla ei näytä oloeen päivääkään kansalaisten enemmistöä puolellaan. Miten perustelet itsellesi sen, että koulutettujen ja elämää nähneiden kansalaisten näkemys heidän omien lastensa kieliopinnoista näin ohitetaan?

    • Meikäläinen ei ohittamisista tiedä. Ylhäällä on omia perusteluitani vallitsevan tilanteen puolesta. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä, keskustelu ja väittely pyörikööt asia-argumenteissa ja sitten demokratiassa kai demokratia jyllää.

      Se, että puhutaan svekoprovoista (suomi24) ja aivopesuista ei kylläkään täytä asia-argumentteja. Ne yleensä heikentää itse asia-argumenttien tehoa. :)

      • Puolustat pakkoa, koska Suomella on yhteistä historiaa Ruotsin kanssa, koska katsot, että suomalaisen on hyvä tuntea ruotsalaista ja suomenruotsalaista kulttuuria ja se taas käy kielen kautta, koska ruotsi on mielestäsi helppo kieli ja koska pohjoismaisuus on mielestäsi siihen sidoksissa ja tätä kautta katsot ruotsin olevan hyödyllistä. Edelleenkin nämä lähtökohdat ovat mutua. Ymmärrät varmasti, että vastaavia kuvioita voidaan rakentaa muillekin kielille. Näin voidaan perustella oman lapsen valinnan ohjailua vaan naapurin lapsen, jolla on isoäiti Venäjällä tai enon perhe Espanjassa tai puoli sukua Saksassa.

        Jos näin ohitat muitten lähtökohdat ja tarpeet, olet tehnyt arvovalinnan, joka vaatii perusteluja. Mitä pelkäät tapahtuvan, jos valinta sallitaan?

      • Edellä virhe, pitäisi olla näin voidaan perustella oman lapsen valinnan ohjailua vaan EI naapurin lapsen pakkoa…

      • Jos et näe ekskurssissa esittämieni perustelujen olevan sidottuja nimenomaan ruotsin kieleen, niin sitten en osaa sanoa muuta kuin että lue uudestaan.

      • Syystä tai toisesta en näytä saavan linkitettyä tänne kielitieteilijä J. Häkkisen analyysiä ruotsin erityisasemasta. Kielten arvo historian, kulttuurin ja läheisimmän viiteryhmän kannalta vaihtelee henkilökohtaisten preferenssien mukaan. Esimerkiksi venäjä ja saamet voitaisiin kohottaa pakollisiksi ainakin alueellisesti.

  6. Olen joskus vääntänyt ruotsin kielen opiskelun tarpeesta, myös vapaa kielivalinta yhdistykseen kuuluneiden kielisotureiden kanssa. Voin sanoa että heidän päätään kääntää tuskin mikään, mikään argumentti ei voi perustella ruotsin opetusta ja jos joku yrittää kertoa miten hänelle ruotsista on ollut hyötyä, niin hän on itsekäs kielipakottaja.

    Mutta väliäkö mokomalla Suomalaisuuden Liiton sisarjärjestöllä on! Heidän henkilökohtaiset ongelmansa eivät estä meitä nauttimasta ruotsin kielestä. Mietinpä että pitäisikö itsekin mennä opiskelemaan Åbo Akademihin, vaikka vain lyhyeksi aikaa. Tuskin kuitenkaan lukisin teologiaa.

    • Jos joku kertoo, että hindistä on ollut hänelle hyötyä, tarkoittaako se, että on annettu riittävät perusteet pakkohindille?

      Kyse on nimenomaan siitä, että pakkoruotsisoturit eivät suostu ymmärtämään muiden kansalaisten olevan täysijärkisiä ja elämää nähneitä jopa koulutettuja ihmisiä, jotka pystyvät hyvin valitsemaan kielet lastensa kanssa – kuten muuallakin tehdään.

      Kyse on nimenomaan siitä, ettei pakkoruotsimme kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon ole missään muualla.

      Kyse on nimenomaan siitä, että pakolle annettavat perusteet ovat mutua (minusta, minulle, minun) – sellainen on ihan kelporetoriikkaa, jos mainostetaan vapaaehtoista kieltä, mutta menettää täysin merkityksensä, kun puhutaan muitten lapsiin ulottuvasta pakosta.

      Ymmärrätkö?

      Onnea vain opiskeluun Åbo Akademissa! Anna muiden tehdä omat valintansa.

  7. Karolla on mennyt kielivapausasia täysin ohi tai sitten hän ei edes halua ymmärtää.

    Päätämme ei varmasti käännetä ainakaan täällä esitetyillä perusteilla.
    Kyllä ruotsin opiskeluun löytyy moniakin perusteita eikä sitä ainakaan Vapaan kielivalinnan taholta ole yritettykään kiistää. Se vain nyt on niin että samoja tai saman kaltaisia perusteita löytyy kaikkien kielien opiskeluun. Kielipakottajan leiman saa jos ei ymmärrä sitä että samanlaiset perusteet voivat koskea mitä vaan kieltä ei pelkästään ruotsia. Jos sitten jääräpäisesti pitää kiinni siitä että ruotsia on kaikkien luettava vaikka perusteet eri kielien lukemiselle vaihtelevat henkilöstä toiseen niin kielipakottajaksi nimittely on ansaittu.

    Me, vapaan kielivalinnan kannattajat, emme halua estää ruotsista ja sen opiskelusta nauttimista keneltäkään. Siitähän juuri vapaassa kielivalinnassa on kyse. Voit lukea ruotsia jos niin haluat. Jos tuon ruotsin opiskelun lisäksi haluat että kaikki muutkin lukevat ruotsia niin perustelujen tulee olla parempia kuin se mitä täällä tähän asti on esitetty.

    Minä en ole vaatimassa mitään muilta enkä pakottamassa ketään yhtään mihinkään. Haluan vain saada itse päättää kieliopinnoistani.

    Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää? Miksei sitä voisi hyväksyä?
    Minä hyväksyn kaikkien kielien opiskelun ja käytön.
    Tehkää te samoin.

    Tähän ei sitten voi vastata niin että opiskele vaan mitä haluat ja samalla viedä ruotsin pakollisuudella se aika jota kielen opiskelu vaatii.

  8. Minä sinuna alkaisin mahdollisesti poistaa noita kielisotureiden kommentteja, kun näyttää menevän jankkaukseksi ja keskustelunpilaamiseksi tämä Homma(tm) heidän osaltaan.

    Ei sinulla ole mitään velvollisuutta antaa heidän tehdä tästä blogista propaganda-alustaansa, siihen on jo muita paikkoja.

    Sinun blogisi, sinun sääntösi.

    • Hei, on totta että jankkaukseksi tämä on mennyt. Olen esimerkiksi ekskurssissa nimenomaan esittänyt (ainakin omasta mielestäni) sellaisia argumentteja, jotka käsittelevät nimenomaan ruotsin kieltä (erotuksena muista kielistä), että miksi sitä kannattaa opiskella Suomessa.

      Olen tosiaankin laiska moderaattori. Olen itse asiassa jättänyt julkaisematta vain yhden kommentin tähänkin keskusteluun, sekin vain sen takia, että se oli lähestulkoon sama kommentti, jonka sama henkilö oli jo aiemmin kirjoittanut juuri hetki aikaisemmin. Tässä blogissa siis kaikki kommentit joutuvat esimoderointiin, mutta en tosiaankaan yleensä jätä julkaisematta kommentteja.

      Kommentoijat ovat sitten (toki oman anonymiteettinsä suojin, koska sallin nimimerkit, ja lisäksi esimerkiksi nimimerkillä x on tekaistu sähköpostiosoite, jonka toki vaadin) itse vastuussa omista kommenteistaan. Kommentit sitten puhukoot puolestaan kunkin argumentin pitävyydestä. Omasta puolestani voin vastata, että blogillani käydyssä keskustelussa minut on toisaalta hilattu kieliaktiivien toimesta vallitsevan tilan säilyttäjien joukkoon, johon en kokenut kuuluvani (ainakaan yhtä vahvasti) ennen näitä kirjoituksia. Minut on siis samaistettu siihen porukkaan. Toisaalta ”kieliaktiivien” kommentit eivät ole minua missään määrin houkutelleet siitä joukosta pois, enemmänkin olen niiden takia pysynyt omassa ”poterossani”.

      Kommentit sitten puhuvat toki omasta puolestaan. Tässäkin kommenttiketjussa on monenlaista kommentoijaa. Osa keskustelee varsin asiallisesti, toiset heittävät vain väitteitä ilman perusteluja. Osa saattaa trollata, eihän sitä ikinä tiedä. Annan kaikkien kukkien kukkia ja lukija saa sitten itse sujahdella kommenttiviidakossa. Huonot kommentit toisaalta samaan aikaan aiheuttavat juuri yllä mainitsemani reaktion, että halutaan tehdä pesäero ja itse asiassa niiden vaikutus on päinvastainen, kuin kirjoittaja ehkä itse tahtoo (trollausta lukuunottamatta). Sama tapahtuu kun oikein innokkaita äärifundamentalistikristittyjä (joista uskon suurimman osan itse asiassa olevan trolleja, mutta ikävä kyllä varmasti monia asiaan palavasti uskoviakin löytyy, ikävä kyllä) intoutuu tuomitsemaan kaiken mikä liikkuu ja samalla mustamaalaa ”konservatiivikristittyjen” mainetta.

      • Eivätkö äärifundamentalistikristityt ole niitä, jotka katsovat voivansa tulkita Raamattua muidenkin puolesta?

        Miten näet vastaavana ryhmänä meidät, jotka emme näe pakon kannattajien voivan tulkita kielten hyödyllisyyttä muitten kuin itsensä ja lastensa kohdalla?

      • Hei, toivoisin sinulta nimimerkki ”x” sitä, että luetun ymmärtäminen olisi sinulla hieman korkeammalla tasolla, kun kerta tämänkin joudun selittämään.

        Analogiani koski sitä, että tietty porukka kommentoi sen verran ala-arvoisesti, että muu saman ideologian omaava poppoo joutuu mustamaalattavaksi sellaisten takia, ja samalla koko ideologiakin. Jotkut näistä ala-arvoisista kommentoijista todennäköisesti ovat trolleja, näin ainakin toivon ”äärifundamentalistikristittyjen” ollessa kyseessä, mutta ei välttämättä. Saman koen tapahtuneen tässä keskustelussa ”kieliaktiivien” kohdalla.

      • Voisitko nimetä tästä ketjusta ala-arvoiset kohdat?

      • Se jääköön jokaisen lukijan omaan harkintakykyyn. Kiitän keskustelusta. Tämä on oma viimeinen kommenttini, ainakin mikäli mitään uutta ei keskusteluun saada aikaiseksi. :)

    • Tuota moderointia ehdotetaan kun ei enää keksi mitään millä vastaisi.

      Itse en koe olevani jankkaaja tai keskustelun pilaaja kun sanon:”Annan teidän vapaasti opiskella ja käyttää mitä kieltä haluatte. Tehkää te samoin.”.

      Tähän tuli siis vastauksena kehoitus palstan pitäjälle poistaa kommentteja.

      Palstan pitäjälle pyyntö laittaa ne ruotsia puoltavat argumentit uudelleen näkyviin vaikka listana. Minä en niitä löytänyt. Hain siis sellaisia perusteita jotka eivät koskisi kaikkia kieliä.

      • Hei. Vastauskommentissani moderoinnin pyytäjälle totesinkin, että kommentoijia on moneen lähtöön. Sinä olet mielestäni kommentoinut varsin asiallisesti. :)

        Ekskurssissa kysyn itseltäni kysymykset, että miksi juuri ruotsi eivätkä muut kielet. Siitä löytyy kaksi argumenttia nimenomaan ruotsin kieleen liittyen: 1. kulttuurinen ja historiallinen argumentti sekä 2. kielen hyödyllisyyden argumentti (jossa olen tuonut esiin myös argumentteja nimenomaan ruotsin kielen hyödyllisyyteen viitaten). Suomen kulttuurellinen konteksti on ainutlaatuinen maailmassa. Sen takia lkulttuurinen ja historiallinen argumentti perustuu tämän kontekstin huomioimiseen. Kielen hyödyllisyys taas sitten painottuu myös ruotsin kielen hyötyyn yleisskandinaavisena kielenä, jonka kautta indoeurooppalaiset kielet avautuvat myös jatkoa ajatellen helpommin. Ruotsi on siis varsin oiva kieli opiskella myös siinä mielessä.

        Jos nyt verrataan näitä perusteluja, jotka esitän itse blogikirjoituksessa vaikkapa ”pakko ei kuulu tähän aikaan” vertaukseen hindin kielestä, voi huomata, että samaa hyötyä ei saada hindin kielestä verrattuna ruotsin kieleen. Kumpikaan argumentti ei oikeastaan päde – varsinkaan samassa määrin. Jos verrataan esitettyjä argumentteja ja syötetään ”ruotsin” tilalle ”venäjä”, voidaan jälleen huomata, että argumentit eivät päde _ainakaan samassa määrin_ venäjän kanssa kuin ruotsin kanssa. Ehkä kuitenkin sen verran, että esimerkiksi Keskustan ajatus paikallisista kokeiluista venäjän vaihtamiseksi ruotsin tilalle voi olla varsin varteenotettava ajatus.

  9. Perustelusi toimivat sinun kohdallasi mutta oletko yhtään ajatellut että joku muu voi saada tuon ajatuskuvion menemään aivan toisin?

    Opiskelija voi kysyä itseltään:”kysyn itseltäni kysymykset, että miksi juuri kieli X eivätkä muut kielet.”. Perustelut voivat juuri tuon opiskelijan kohdalla olla samat mutta johtaa aivan toisenlaiseen lopputukseen kuin sinulla.
    Historia on mennytta aikaa eikä sellaisena kovinkaan merkittävä hankittaessa tulevaisuuden eväitä vaikka kieliopinnoilla. Kulttuuri taas on hyvinkin henkilökohtaisesti koettua ja samalla asialla voi olla monia eri tulkintoja henkilön aiemmasta kokemuksesta johdettuna.

    Jos sinä pidät skandinaavista, mitä hyvänsä, jossain arvossa niin sekin on vain sinun oma käsityksesi maailmasta eikä merkitse muille välttämättä yhtään mitään. Iso osa opiskelijoista on jo nyt suuntautunut maailmalle suoraan koko pohjolan yli eikä sen kielillä tai muullakaan ole heille sellaista merkitystä että siihen pitäisi käyttää resursseja.

    Indoeurooppalaisten kielien tavoittelemiseksi pitää siis lukea saksaa. Vapaan kielivalinnan kannattajana hyväksyisin toki jonkin muukin valinnan esim ruotsin opiskelun. Tosin en pidä tuota tietyn kielialueen kielien tavoittelua sellaisena asiana jonka voisi säätää lailla tai asetuksella. Jos ihmiset voisivat suunnata eri kieliin oman mielenkiintonsa mukaan niin koko kansan osaamien kielien kirjo kasvaisi merkittävästi.

    Tuo hyöty hindistä ei avaudu sinulle koska koet ettei siitä ole sinulle tai tuntemasi ympäristön kannalta mitään hyötyä. Näin ei suinkaan ole kaikkialla ei edes täällä Turussa.

    • Ahaa, nyt mentiin sitten tähän individualismiin. Koska se on vain minun tulkintani, niin se ei merkitse yhtään mitään. No, jos päättely noista premisseistä lähtee toiseen suuntaan, niin olen varsin ihmeissäni. Mutta kaipa siitä voidaan debatoida.

      Saksa on osa tuota kieliperhettä ja ruotsi antaa paljon apua esimerkiksi saksan lukemiseen. Toki saksa auttaa ruotsin opiskelussa, kuten yhtä ystävääni, joka oli asunut Saksassa juniorivuotensa ja yliopistossa ryhtyi opiskelemaan ruotsia. Saksan kautta siitä selvittiin. Ja itselleni taas ruotsi auttaa saksan opiskelussa. Pelkällä kielen hyödyllisyyden argumentilla siis päästäisiin lähes samaan tulokseen (poislukien se, että ruotsi auttaa lähes sellaisenaan ymmärtämään kirjoitettua norjaa ja tanskaa). Kuitenkin historiallis-kulttuurinen argumentti kasvattaa ruotsin merkitystä saksankin ohi (ellei sitten kielilukumäärällisesti taas saksa kiilaa ruotsin ohi, tosin saksan arvo on heikentynyt paljon enemmän kuin ruotsin, kun englanti hallitsee nykyään tieteessäkin yleiskielenä).

      Totta on myös se, että mitä enemmän suomalaiset osaisivat monia eri kieliä, se auttaa kanssa, jos ajatellaan jälleen vain kielen hyödyllisyyttä. Mutta ehkäpä huomaamme tässä, että tästä on tullut tällaista rintamasotaa ja molemmat ovat poteroissaan ja keskustelu junnaa paikallaan. Tämä olkoon sitten ehkä se oma viimeinen kommenttini tähän aiheeseen. Kiitän keskustelusta!

  10. Pietilältä on näemmä mennyt täysin ohi, se ettei tämän blogin alkuperäinen aihe ole mitenkään liittynyt kouluruotsin opetuksen perustelemiseen. Lisäksi tehän arvelitte keskustelupalstallanne tätä blogisarjaa Åbo Akademin salajuoneksi,jonka tarkoituksena on tehdä ilmapiiri myönteisemmäksi ”pakkoruotsille”.

    Väkisinkin jää sellainen vaikutelma, että sinulla on nyt motiivinasi päästä osoittamaan miten ruotsista ei voi ikinä olla kenellekään hyötyä tai iloa. Tai vähintään näyttämään että ei siitä niin paljon iloa voi olla, että opiskelu kannattaisi.

    • ”ÅA:n suomalaisopiskelijan orastava pakkoruotsinmyönteisyys” Tässä on sen ketjun nimi heidän sivuiltaan.

      ”Mielestäni tämä tapaus on osa ÅA:n kampanjaa, josta Kimmo Grönlund vihjaisi viime joulukuussa.
      Eli ”yritetään muokata poliitikkojen ja kansan mielipide kannattamaan pakkoruotsia,
      koska ”kansahan tukee kaksikielisyyttä” ..” Tässä toinen lainaus foorumilta.

      Blogistin vertausfundamentalistisiin konservatiivikristittyihin on kieltämättä osuva.

      Voi tosin olla, että blogisti on jo huomannut kyseisen ketjun.

    • En lähde keskusteluun siitä mitä blogin pitäjä on alunperin tarkoittanut kun on blogin pitämisen aloittanut. Siitä pitää kysellä blogistilta itseltään.
      ”Tehän” varmaan viittaa Vapaan kielivalinnan jäseniin. Hekin vastatkoon omasta puolestaan.

      En mielestäni ole missään enkä milloinkaan esittänyt ettei ruotsista ja sen opiskelusta olisi hyötyä kenellekkään. Siitä on aivan varmasti suurtakin hyötyä monille. Haluan vain tuoda julki sen tosiseikan ettei sen lukemisesta ole hyötyä kaikille. Jotkut voisivat hyötyä enemmän jonkun muun kielen lukemisesta.
      Tämän asian kun ymmärtää niin pakon kannattaminen alkaa tuntua väärältä.

    • Ruotsista voi olla iloa ja hyötyä – vapaaehtoisena kielenä. Miksi koulutetut, fiksut ja elämää nähneet vanhemmat eivät meillä saisi valita kieliä lastensa kanssa kuten muuallakin tehdään? Eikö se olisi winwin-tilanne: ihmiset saisivat opiskella itselleen mielekkäitä kieliopintoja, maan kielivaranto laajenisi ja ruotsia opiskeltaisiin motivoituneina entistä tuloksellisemmin?

  11. Hei, näemmä wordpressin oma spammifiltteri oli siirtänyt muutaman kommentin spammikansioon jo etukäteen. Sinne on mennyt muun muassa nimimerkki ”x”:n yksi kommentti, jossa on linkki. Olen siitä pahoillani. Huomasin sen äsken ja kommentti on nyt lisätty ketjuun. Kiitän tosiaan keskustelusta, mutta näen, että keskustelun jatkaminen on tästä eteenpäin hyödytöntä, koska argumentit junnaavat paikoillaan. [Edit] En julkaise enää vastaisuudessa tähän kommentteja, jotka liittyvät aiheeseen, ellei jotain täysin uutta asiaa, jota ei olisi jo ”tuhanteen kertaan” tässä kommenttiketjussa sanottu, ilmaannu.[/Edit] Ha en trevlig sommar allihopa ;)

  12. Inspiroiva blogi! Opiskelen itse tällä hetkellä Helsingin yliopistossa kaksikielistä tutkintoa (ts. 1/3 kandiopinnoista suoritetaan ruotsiksi) ja samanlaisia kokemuksia on ollu kun sulla. Samalla on myös tullut ”palo” ruotsinkieltä kohtaan, ja oon jopa harkinnu hakevani Hankkeniin opiskelemaan. Jatka ihmeessä tän blogin kirjoittelua, kiinnostaa kuulla miten kielitaito kehittyy ajan kuluessa.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s