Taukoa kirjoittelusta

Olen aika hyvin pysynyt tavoitteessa julkaista yksi kirjoitus kuukaudessa tänne sivuilleni, kesäkuukausia lukuun ottamatta. Syksyllä vietän kuitenkin todennäköisesti hiljaiseloa kirjoittelun puolella, ainakin sen aikaa, kunnes gradu on kirjoitettu ja teologie magister -paperit löytyvät takataskusta. En myöskään pidä opetuksia missään syksyn aikana samaisesta syystä.

WordPress ystävällisesti tilastoi kävijämääriä. Niinpä tauon aikana voi lukaista vaikkapa vanhoja klassikoita. Top 5 -luetuimmat kirjoitukset, yllättävää kyllä:

  1. Ruotsinvihaajasta opiskelijaksi Åbo Akademiin, osa 1. Miten hankitaan ruotsin kielen taito? – Tätä kirjoitusta on luettu selvällä marginaalilla eniten. Se on myöskin herättänyt kunnolla keskustelua ja näppäimistön sauhua! Erityisesti korkeakouluhaun sekä lukuvuoden alun aikaan Google tuo vierahaita kyläselle.
  2. Hajanaisia ajatuksia ennen avioliittoa – Hieman yli kolmen vuoden takaa nuoren klopin ajatuksia avioliitosta ja seurustelusta ja muustakin. Seksistäkin. Allekirjoitan edelleen.
  3. Ruotsinvihaajasta opiskelijaksi Åbo Akademiin, osa 2. Suomenkielisenä Åbo Akademissa. – Jatko-osa, jossa keskustellaan itse opiskelusta ei enää kiinnostanut niin paljoa. Googleakin väsyttää.
  4. Joulupukki matkaan jo käy – Ikirallatus löytää uusia lukijoita joka joulu. Postitontun ärsytyksestä inspiraation saanut teologinen analyysi ikivihreästä hirviöstä.
  5. Joutuvatko ateistit jatkossa tukemaan hihhulointia verovaroin? – Todella pikainen kirjoitus yhteisöveron kirkollisen osuuden lakkauttamisesta ja sen korvaavasta kiinteästä valtionavustuksesta (=valtion maksama maksu julkisoikeudellisista palveluista, joita kirkko tuottaa), joka aiheutti paljon närää jopa Talouselämää-lehdessä.

Viidestä luetuimmasta kirjoituksesta kolme ovat varsin nopeasti riipaistuja aivopieruja. Sen sijaan viiden vähiten luetuimman kirjoituksen joukossa löytyy todellisia aarteita! Top 5 vähiten luetut (poislukien ne kirjoitukset, jotka on julkaistu blogspot-aikoina tai Kotimaa24:ssä):

  1. Yhtenäiskulttuurin kirkkotavat, osa 2. – Vanha viisaus ei oo in.
  2. Mikä ihmeen Vanha testamentti? osa 1/3: Miksi kristittyä kiinnostaa? – No ei kiinnosta.
  3. Mikä ihmeen Vanha testamentti? osa 3/3: Onko Vanha testamentti fan fictionia? – On on, daa.
  4. Luomakunnan Jumala kaupungissa – Alustus Kirkon nuorisopäivillä. Tosin tulin kauheaan kuumeeseen ja paja, jossa alustus piti esittää, peruttiin pajanpitäjän sairastuttua.
  5. Vuoden 2015 kymmenen parasta kirjaa, osa 2/2 – Näihin katsauksiin olen panostanut kaikkein eniten. Osaa on luettu enemmän, osaa vähemmän.

Siinä lukuvinkkejä tauon ajalle. Jos sitten taas viisastuisi tauon jälkeen, ja kirjoittaisi jotakin fiksua höpinöitten ja täytepostausten sijaan!

Hyvää syksyn alkua!

!להתראות

Mainokset

Seurakuntavaalien tulokset

Kaksi kuukautta Turussa asuneena yllätyin siitä, kuinka paljon sain ääniä erityisesti seurakuntaneuvostoon. Olin lopulta ensimmäinen, joka jäi neuvoston ulkopuolelle. Pelkästään äänimäärällä laskettuna olisin ollut jaetulla viimeisellä sijalla. Kiitoksia kannatuksesta!

Yhteiseen kirkkovaltuustoon matka oli taas aivan liian pitkä. 32 äänellä jäätiin kauas kärjestä, myös vertausluvun perusteella. Haluan kiittää myös näistä äänistä. Muistetaanhan rukouksissa paitsi oman seurakuntamme päättäjiä, myös koko kirkon päättäjiä. Ounastelen, että seuraavat neljä vuotta tulevat olemaan eräänlainen murrosaika kirkossamme. Sinä aikana tullaan päättämään kirkon kurssi ja tekemään vaikeita päätöksiä. Erityisesti sitä varten tarvitaan rukousta aina paikallistasoa myöten. Ja Jumala on luvannut kuulla rukoukset.

Kenen näköinen kirkko?

Seurakuntavaalit2014_mainos

Seurakuntavaalit ovat jälleen ovella. Ne ovat tärkeät vaalit, joilla tulee olemaan todennäköisesti pitkä seurannaisvaikutus. Paitsi, että seurakuntavaaleissa äänestetään paikallisia päättäjiä, jokaisen seurakunnan luottamushenkilöt tulevat olemaan äänioikeutettuja tulevissa kirkolliskokousvaaleissa. Ja seuraavalla kirkolliskokouksella tulee olemaan iso vastuu monen tärkeän kysymyksen käsittelyssä – jotka mielestäni liittyvät elimellisesti nimenomaan kirkon oppiin, vaikka siitä ei juuri puhuta.

Vaalimainonta on herättänyt paljon kritiikkiä. Yksi suuri kriitikko on ollut ekumeniikan dosentti Sammeli Juntunen. Viime kevään kirkolliskokouksen kyselytunnilla Juntunen muun muassa totesi seuraavaa seurakuntavaalien suuresta sloganista “Usko hyvän tekemiseen”:

“sitä en ymmärrä, että kun tavoitellaan ohuesti kirkkoon kuuluvia ihmisiä, se on täysin oikein, mutta en ymmärrä sitä, että minkä takia heille pitää sitten edustaa erilaista sanomaa kuin muille. Emme me kirkkona usko hyvän tekemiseen. Me teemme hyvää, mutta me uskomme Jumalaan ja Jeesukseen ja pelastustyöhön. En tarkoita, että sitä tällä tavalla tarvitsisi sanoittaa, mutta jollain muulla tavalla, koska ei kenenkään kristityn elämä, oli hän sitten ohuesti kirkkoon kuuluva tai vahvasti kirkkoon kuuluva, niin ei se toimi sillä tavalla, että uskotaan hyvän tekemiseen. Omaan hyvän tekemiseen tai kirkon hyvän tekemiseen. Vaan uskon kohteena on joku muu.”

Yksi suuri kysymysmerkki, ainakin itselleni, on nimenomaan ollut kyseinen vaalislogan. Toinen samanmoinen on kehoitus tehdä kirkosta omannäköinen. Ylöjärveläisen kirkkovaltuutetun, Matti Hernesahon toteamus pysäytti meikäläisen:

“Luin koulutyönä vuonna 2002 julkaistua Seurakunnan luottamushenkilön perustieto -kirjaa. Kirjassa painotetaan, että seurakunnan luottamushenkilö ei edusta itseään, vaan uskonyhteisöä – seurakuntaa, ja yhteisön yhteistä uskoa. … Jotain on kyllä 12 vuodessa tapahtunut. Jotain ei niin kovin hyvää, kun tämän syksyn vaaleissa kirkko mainostaa näin…”

Kahdessatoista vuodessa jotain on tosiaan muuttunut. Mutta muutos ei ole mitenkään mennyt hyvään suuntaan. Entisestä kirkkoon sitoutumisesta onkin tullut kirkon muuttamista omannäköiseksi. Ei näin.

Mihin kirkon usko kohdistuu? Minkä näköinen kirkon pitäisi olla? Vastauksen pitäisi olla vähänkään kristinuskon sisältöä ymmärtävälle tuttu jeesustelu: Jeesus. Kirkon usko kohdistuu Jeesukseen. Kirkon pitäisi olla Jeesuksen näköinen. Mutta entä, jos niitä Kristuksia onkin niin monia.

Kristuksen näköinen kirkko

Ei, Kristuksia on lopulta vain yksi, tai yksi merkittävä Kristus, joka on jotain muuta kuin meidän kuvitelmamme hänestä. Kristus ei ole mikään ihmisen projektio, vaikka toki ihmisten käsitys Kristuksesta saattaa vaihdella. Lopulta kuitenkin kyse on siitä, että Kristus on subjekti, ei objekti tai projektio.

Minä uskon Jeesuksen hyvyyteen, ja tahdon olla omalla paikallani kirkossa tekemässä siitä Jeesuksen näköistä. Mutta kuten ylhäällä pohdittiin, entä jos Kristuksia on monia? Minä tahdon pitäytyä jossain suuremmassa, kuin omassa henkilökohtaisessa kuvassani Kristuksesta. Raamatussa on oikea kuva Jeesuksesta. Raamatun Jeesuksen näköinen kirkonkin pitäisi olla.

Mutta entä sitten, kun niin moni näkee tämän Raamatun Jeesuksenkin eri tavalla? Tuhat ja yksi tulkintaa, vai kuinka? Vastaus on ei. Kirkolla on oma tulkintahorisonttinsa, joka perustuu niinkin pelottavaan asiaan, kuin tulkintatraditioon, siihen “uskon sääntöön”, josta kirkkoisä Irenaeus todistaa ja uskontunnustukset jatkavat, tai siihen uskoon, joka on pyhille kertakaikkisesti annettu ja jonka puolesta meitä kehoitetaan taistelemaan (Juud. 3). Meillä on uskontunnustukset, jotka antavat meille oikean horisontin. Meillä on luterilaisina myös tunnustuskirjat, jotka eivät lopulta ole mitään muuta kuin tämän saman toteamista. Omat Jeesus-projektiot ovat lopulta haisevia kettuja, kuten Irenaeus on todennut:

”On kuin jollakin ihmisellä olisi edessään kaunis kuningasta esittävä mosaiikkikuva, jonka joku hyvä taiteilija on huolellisesti pannut kokoon arvokkaista kivistä. Ja sitten tulee joku toinen ja särkee kuvan ihmishahmon ääriviivat, muuttaa ja sekoittaa mosaiikkikivet ja tekee niistä koiran tai ketun kuvan ja senkin vielä huonosti. Sitten hän väittää, että ”siinä on nyt se kaunis kuninkaan kuva” ja viittaa mosaiikkikiviin, jotka ensimmäinen taiteilija oli yhdistänyt kuninkaan kuvaksi, mutta jotka toinen on viskellyt surkeaksi koiran hahmoksi. Ja niin hän pettää mosaiikkikuvallaan ne kokemattomat, joilla ei ole mitään käsitystä kuninkaan muodosta ja saa heidät ylipuhuttua siihen käsitykseen, että haisevan ketun hahmo on kaunis kuninkaan kuva.”

Ei meillä ole oikeutta ruveta sooloilemaan. Ei meillä ole oikeutta tehdä kirkosta “omannäköistämme”, etenkään sen opista ja opetuksesta.

Kirkko ei nimittäin ole meidän kirkkomme. Se on myös meidän isiemme kirkko. Se on meidän esi-isiemme kirkko. Se on reformaattoreiden kirkko. Se on kirkkoisien kirkko. Se on apostolien kirkko. Se on Kristuksen kirkko.

Emme me voi lähteä sooloilemaan. Kirkko on Kristuksen kirkko, ja Kristuksen näköinen kirkon pitää oleman, näin wanhalla soomella sanottuna.

Kirkkoa rakentamassa

Päätin itse asettua ehdolle rakentamaan kirkkoa Turun Maarian seurakunnassa. Aiemmalla valtuustokaudella olen ollut kirkkovaltuutettuna ja nuorisopajan puheenjohtajana vuoden ajan Lempäälän ev.lut. seurakunnassa, ennen kuin jouduin vaihtamaan kirjat Helsinkiin. Toki rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla on omat näkemykseni siitä, mihin suuntaan kirkkoa rakennetaan. Niinkuin meillä kaikilla. Siinä mielessä minäkin tahdon tehdä kirkosta oman näköiseni. Mutta en tahdo sooloilla. Tahdon ottaa todesta sen laajan historian, joka meillä on käytettävissämme, sen rikkaan perinnön ja tradition, joka meille on jätetty. En tahdo heittää sitä hukkaan. Haluan sitouttaa oman näkemykseni kirkosta siihen suureen virtaan, joka on virrannut vuosituhansien ajan.

Tahdon tehdä kirkosta Kristuksen näköisen. Erityisesti tahdon, että kirkossa kuuluisi selkeästi julistus Jumalan laista ja hänen evankeliumistaan. Tämä Pyhän Hengen työ tapahtuu erityisesti Sanan ja sakramenttien välityksellä. Toisin sanoen painopiste on jumalanpalveluksessa. Juuri sitä tahdon olla rakentamassa ja kehittämässä.

Haluan vaikuttaa niin, että Maarian seurakunnassa jumalanpalvelus olisi seurakunnan keskiö, jonne jokainen saa tulla omana itsenään, mutta josta ei lähdetä pois samanlaisina. Haluan vaikuttaa siihen, että papeilla on tarpeeksi aikaa valmistaa saarnoja, jotka ravitsevat seurakuntalaisia. Haluan vaikuttaa siihen, että jumalanpalvelusmusiikki olisi vaikuttavaa, opettavaa ja koskettavaa. Haluan vaikuttaa siihen, että maallikkoja käytetään aktiivisesti jumalanpalveluksissa monissa eri palvelutehtävissä. Haluan, että messun jälkeen on tarjolla myös sitä “sosiaalista sakramenttia”, eli kirkkokahvia. Olen aiemmin kirjoittanut messusta seurakunnan keuhkoina sekä muutamista teeseistä seurakuntatyöhön. Näitä haluaisin olla valtuutettuna toteuttamassa.

Samalla haluan vaikuttaa kirkkoon myös pitemmällä aikavälillä. Mikäli tulen valituksi luottamushenkilöksi, haluan olla äänestämässä myös tulevissa kirkolliskokousvaaleissa sellaista ehdokasta, joka haluaa sitoutua samaan kirkkoon ja samaan Raamattuun (ja myös sen tulkintaan, jonka tunnustuskirjat ja kirkon traditio antavat).

Äänestä seurakuntavaaleissa. Ne ovat tärkeät vaalit, joilla on pitkät seurannaisvaikutukset. Mikäli näet minut hyväksi ehdokkaaksi, äänestä minua. Mikäli näet jonkun toisen, äänestä häntä. Tai vielä ehdit itsekin asettua ehdolle. Ainut, mitä pyydän, on että ole rakentamassa Suomen ev.lut. kirkosta ja sen paikallisseurakunnasta – älä itsesi vaan – Kristuksen näköistä.

Kirjoituksiani liittyen kirkkoon ja seurakuntatyöhön:

Haastetun kirkon haastetut työntekijät (2012)
Haastettu messu (2013)
Neljä teesiä seurakuntatyöhön (2013)
Nuoren aikuisen mentävä aukko (2014)

Och på svenska:

Rätt förkunnelse behövs (2013)
Hur skulle vi förmedla tro till unga idag? (2014)

Uutisia kiireiseltä keväältä

Kirjoituksia ei ole tullut kuukausittaisella tahdilla enää tänä vuonna. Pitkä putki olikin jo liian hyvää ollakseen totta, vai miten se nyt menikään. Viimeisin kirjoitus on tammikuulta. Maaliskuukin jäisi välistä, ellei tällaista pseudokirjoitusta tulisi julkaistua.

Yksinkertainen syy kirjoitusten vähyyteen on kiire. Kaikkea tässä yritetään suunnitella samaan aikaan, ja sitä on lupailtu liian moneen paikkaan yhdellä kertaa. Hyviä tekosyitä löytyy aina omalle laiskuudelle. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Pitäisi ottaa sellainen Teinos-asenne (ks. Teologin työ -otsikon alta. Asenteella en tarkoita kääntymistä katoliseen kirkkoon) kehiin tässä kirjoittelussa.

Jotain keväällä tapahtuneesta ja tapahtuvasta voi (ruotsia ymmärtävät) lukea täältä. Isoja muutoksia tapahtuu elämässä, joskin erityisesti mielessä siintää juuri tällä hetkellä Åbo Akademin kielikoe, johon on aikaa enää vajaa kuukausi. Jos tällä kertaa tärppäisi.

Joitain kirjoituksia on kuitenkin prosessoinnin alla. Ensinnäkin kävin helmikuussa ensimmäistä kertaa Lapissa elämäni aikana. Siellä opetin Jeesuksesta Vanhan testamentin täyttymyksenä. Tarkoituksena olisi julkaista jonkinlainen lyhyt tekstiversio siitä opetuksesta täällä (hieman sitäkin lyhyemmän version voi löytää ruotsiksi täältä). Sen lisäksi olen viime vuoden aikana törmännyt Torben Søndergaard -nimiseen kaveriin. Hänen teologiaansa liittyen olen kirjoittamassa yhtä tekstiä, joka olisi tarkoitus myöhemmin myös kääntää ruotsiksi.

Tällaista siis tältä erää. Kirjoitetaan sitten itsestä, kun ei muutakaan tule saatua aikaiseksi. Kulttuurellisen narsismin aikaa kun eletään, niin sehän sopii vallan mainiosti Ja tämähän sujui vallan vaivatta ja suorastaan kivuttomasti! Näin se maailma makaa.

Gryningsljuset – ruotsinkielinen blogi

Päätinpä hetken mielijohteesta aloittaa toisenkin blogin kirjoittamisen. Syy siihen, miksi sellaisen päätin perustaa, liittyy vahvasti haluuni päästä jatkamaan teologian opintoja Åbo Akademiin. Kyllä. På svenska.

Kyseessä on ruotsinkielinen blogi, jonne kirjoittamisen aloitin aivan liian myöhään, ainakin jos miettii kuinka paljon sen aikaisemmasta aloittamisesta olisi ollut hyötyä liittyen tulevan perjantain pahamaineiseen kielikokeeseen, josta olen joutunut häntä koipien välissä palaamaan Tampereelle kahtena viime keväänä. Tarkoituksena blogilla on parantaa ruotsin kielellä kirjoittamisen taitoani. Jos tapahtuu se ihme, että kaikesta ruotsin kielen opiskelusta huolimatta pääsen tulevasta kielikokeesta ja teologisen tiedekunnan valintakokeesta läpi, tulee sama blogi jatkamaan oloaan blogosfäärissä. Sitä en tiedä, missä muodossa se tulee siellä elämääsä jatkamaan. Huh huh!

Niin, ja hyvää vappua!

Gryningsljuset

Uudet kotisivut

Ajat ovat muuttuneet. Niin myös kotisivuni…

Lähes tasan kaksi vuotta sitten aloitin kirjoittamaan epäsäännöllisesti blogia. Tätä varten loin vanhojen kotisivujeni rinnalle Bloggeriin blogin, jonka kirjoitukset julkaisin myös Kotimaa24:n blogisivustolla. Tällöin blogini ensimmäisessä kirjoituksessa kirjoitin näin:

Aikomuksenani oli tehdä blogini WordPressillä, mutta tämä toimikoon nyt ainakin aluksi vaihtoehtoisena versiona. Blogini toimii ensisijaisesti vain kotisivujeni jatkeena, jotka siis löytyvät jo ylhäältä. Sieltä löytää lisää tietoa minusta, blogin ainoasta kirjoittajasta. Jos blogistani liikenee jollekin jotain iloa, niin olen iloinen kuullakseni siitä. Mikäli on jotain henkilökohtaista kysyttävää tai palautteen antoa, niin sitä voi antaa sähköpostiosoitteeseeni: aamunvaloa [at] gmail [dot] com. Katsotaan mitä tästä tulee.

Nyt aika on viimein kypsä. Ajat ovat muuttuneet. Vanhat kotisivuni vaikuttivat auttamatta vanhanaikaisilta ja kankeilta. Sain kuin sainkin WordPressillä luotua uudet sivut, jossa yhdistyy blogini ja uudistuneet kotisivuni. Tallella ovat vanhat blogipostaukset, joskin siirrossa ainakin kirjoitusten ulkoasu on saattanut hieman kärsiä. Jatkan yhä osan kirjoitusteni julkaisemista Kotimaa24:ssä, mutta en kaikkien. Blogger-blogini lopetan samaan aikaan. Paras väylä seurata kirjoituksiani on siis tämä sivusto.

Sivujen ohessa löytyy paitsi siis blogini, myös tietoa minusta ja harrastuksistani, mahdollisista opetuksistani ja linkkejä sivuille, joissa itsekin vierailen. Niiden lisäksi etusivulla näkyy myös feedi uudesta Twitter-tilistä, jonka perustin yhdessä kotisivujeni kanssa. Palautetta ja parannusehdotuksia, käännös- ja kirjoitusvirheitä, minkälaista tahansa voi edelleen lähettää vanhaan tuttuun osoitteeseen aamunvaloa[at]gmail[dot]com. Niitä vastaanotan ja niihin vastaan mielelläni!

Jatkakaamme uuden aamun valon toivossa, luottamuksessa ja Hengen janossa!

Miksi blogi?

Olen jo kauan miettinyt oman blogin perustamista. Yhtenä syynä siihen on ollut se, että blogia on huomattavasti helpompaa päivittää kuin kotisivuja (tietämättömille: http://aamunvaloa.dy.fi). Lisäksi itselläni on ollut mielenkiintona kirjoittaa jotain, pääosin kristinuskosta liittyvää tekstiä ja ehkä jopa julkaista. Muutaman vuoden, nyt hieman muista kiireistä hiipuen olen kirjoitellut mm. radikaali.netin ja nettipappi.netin foorumeille monta monta viestiä. Nyt ajattelin, että aika voisi olla kypsä sitten sen oman blogin aloittamiseen.

Aikomuksenani oli tehdä blogini WordPressillä, mutta tämä toimikoon nyt ainakin aluksi vaihtoehtoisena versiona. Blogini toimii ensisijaisesti vain kotisivujeni jatkeena, jotka siis löytyvät jo ylhäältä. Sieltä löytää lisää tietoa minusta, blogin ainoasta kirjoittajasta. Jos blogistani liikenee jollekin jotain iloa, niin olen iloinen kuullakseni siitä. Mikäli on jotain henkilökohtaista kysyttävää tai palautteen antoa, niin sitä voi antaa sähköpostiosoitteeseeni: aamunvaloa [at] gmail [dot] com. Katsotaan mitä tästä tulee.

Elämä on aamunvaloa, luottamusta ja janoa. Aamunvaloa siksi, että jokainen päivä on uusi, täynnä ihmeitä ja se kannattaa ottaa siten vastaan. Luottamusta siksi, että meillä on Taivaan Isukki, joka pitää meistä huolen; me saamme luottaa Häneen sekä toisiimme. Janoa sen takia, koska koko elämämme ajan me janoamme Hengen tuulta ja läheistä suhdetta Jumalaan, johon me opimme Kristuksessa Jeesuksessa.