Sivuista

Minulla on ollut kotisivut ala-asteelta lähtien hieman eri formaateissa. Opiskelin isoveljeni oppikirjasta html-kieltä ja myöhemmin php-kirjasta php:täkin, css:ää unohtamatta. Näiden taitojen innoittamana tein ensimmäiset kotisivut legendaariseen MBnetin Kotiapajaan joskus viidennellä luokalla. Niistä sitten tuli useita eri päivitettyjä versioita. Sivujen käyttötarkoituskin vaihteli paljon vuosien aikana (oliko sellaista alunperin olemassakaan?)

Nykyisten kotisivujen edeltäjään aloin kirjoittaa myös jonkinlaista kristityn lukiolaisen ja nuorukaisen perusajattelua uskosta kaiken muun oheen. Silloin innostuin antamaan kotisivuille myös sen nimen, joka on säilynyt tähän päivään asti: Aamunvaloa, (luottamusta, janoa). Sen aikaisissa sivuissa oli mukana paljon lyriikkaa ja erilaisia siteerauksia ja aforismeja. Yhdestä niistä tuli selvästi esille sivujen nimen alkuperä: Jukka Leppilammen kappale Majataloja, tietä, ja sanoja, joka löytyy (varmaankin) vuonna 1989 julkaistulta Nyansseja-kasetilta, jonka omistimme ja veljeni digitoi koneellekin. Suurena Leppilampi-fanina tuo biisi oli tullut merkitsemään minulle paljon. Kirjoitan tämän nyt myös näille sivuille viimein ylös, että ymmärrettäisiin että viittaus on tarkoituksellinen. Pahoittelut Maestro Leppilammelle, etten ikinä kysynyt häneltä lupaa.

Katson pimeästä valoon
Katson ulkoa sisään
Poden vilua ikävää
Katson talvesta kesään
Pohjoisesta etelään
Toiveiden kasvoton määränpää

En pyydä olla perillä
Sillä matkaa kai on elämä
Majataloja, tietä ja sanoja
Tahdon olla sinua lähellä
Vaikken osaa vaikken yletä
katuvaloa, väsymystä, janoa

Katselen sisältä ulos
Katselen valosta pimeään
Sinä olet liki minä lepään
Katselen keväästä talveen
Katselen luotasi kipeään
Mennyt tekee tilaa, hellittää

En ole vielä perillä
Mutta sylissäsi elämä
majataloissa tiellä ja sanoissa
Mun ei tarvii enää hävetä
Saatan kasvaa ja vähetä
Aamunvaloa, luottamusta, janoa

Aamunvaloa, luottamusta, janoa
Aamunvaloa, luottamusta, janoa
Aamunvaloa, luottamusta, janoa
Aamunvaloa, luottamusta, janoa

En ole oikeastaan kauheammin sanoittanut aiemmin, mitä kappale on minulle merkinnyt. Ehkä sen voisi sanoittaa siihen, että kristittynä saan olla keskeneräinen, mutta silti kasvaa. Se kasvaminen on kasvamisen ja aikuistumisen ohella vähenemistä, asioiden tärkeysjärjestystä. Täällä olemme matkalla, ja uudessa taivaassa ja uudessa maassa kaikki on vasta uutta. Silti, Jeesuksen yhteydessä saan olla jo valmis, keskeneräisenä. Ei tarvitse hävetä. Jotain sellaista kai se merkitsee. Samalla huomaan, että tämäkään sanoitus ei vangitse sitä koko merkitysten kirjoa.

Onneksi biisistä löytyy myös uudelleen sovitettu versio Jukka Leppilammen ja Marzi Nyman Trion levyltä Tämä huone, tämä hetki (2016). Vaimoni yllätti minut viemällä minut OnniBussiin Turussa, ja matkasimme Helsinkiin ”yllätystreffeille.” Lopulta päädyimmekin levynjulkkarikeikalle, ja sain kuulla biisin ensimmäistä kertaa livenä. En unohda sitä kokemusta.

Ollessani intissä sitten päätin päivittää kotisivut WordPress-alustalle ja yhdistää siihen lisäksi blogspotissa toimineen blogini, jonka olin aloittanut vuoden 2010 lopussa jostakin kumman syystä. Näin syntyi vuonna 2013 nykyiset sivut. Päätin pitää sivujen nimet ja inttikaverini loi vielä bannerin mukavasti ottamastaan kuvasta Helsingin kadulla, jolla kerran kuljimme. SIllä matkaa kai on elämä. Mutta suunta on selvä, tie valmis, ja vapaa kutsu jokaiselle annettu. Sitä tietä on hyvä kulkea ja odottaa uuden aamunvaloa.

Päivitetty 28.08.2021.