Kootut väitteet aborttikeskustelusta

1. “Jos vastustat aborttia, älä tee aborttia. Älä puutu siihen, mitä muut tekee.”

Miltä kuulostaisi “Jos vastustat lasten tappamista, älä tapa lapsia. Älä puutu siihen, mitä muut tekee”?

2. “Voit uskoa mitä tahansa (solumöykyn ihmisyydestä), mutta älä kajoa toisen kehoon.”

Miltä kuulostaisi “Voit uskoa mitä tahansa (syntymättömän lapsen solumöykkyydestä), mutta älä kajoa toisen kehoon – kuolettavasti”?

3. “Sulla setämiehenä ei ole oikeutta sanoa abortista mitään, koska et voi tehdä aborttia.”

Miltä kuulostaisi: “Sulla ei ole oikeutta sanoa alkoholismista mitään, koska et juo alkoholia”?
Tai: “Sulla ei ole oikeutta sanoa autoilusta mitään, koska et autoile (vai onko sulla varaa siihen?)”
Tai: “Sulla ei ole oikeutta sanoa lihansyönnistä mitään, koska et syö lihaa”?
Tai: “Sulla ei ole oikeutta sanoa lasten tappamisesta mitään, koska et tapa lapsia”?
Tai: “Sulla ei ole oikeutta sanoa abortista mitään, koska olet setämies ja olet väärää mieltä”?

Niin.

Kääntäen paljastuu äkkiä, että argumentaatio ei taida toimia. Ohi puhutaan jatkuvasti. Kai tässä keskustelussa oikeasti voisi pystyä parempaan? Ihmisistähän tässä on kyse.

Lopulta kaiken takana on kysymys siitä, onko uusi elämä ihminen vai ei. Mihin raja laitetaan ja kuinka keinotekoista se on. Se määrittää muiden näkemysten tukemana tai heikentämänä lopulta millaisen kannan aborttiin ottaa, ja kuinka henkilökohtainen se on tai ei ole, ja onko se ihmisoikeus vai ei. Ja jos vaikka rajataan ihan ensin keskustelu 91,2 prosenttiin tapauksista. Onko meillä yhteinen päämäärä vähentää esimerkiksi niitä?

Jos abortti koskettaa sinua henkilökohtaisesti, olet pohtinut sitä, olet tehnyt sen ja mietit mitä tehdä asian kanssa, tai tiedät jonkun, joka kamppailee asian kanssa, älä jää yksin äläkä jätä yksin. Apua löytää esim. ituprojektin kautta. https://ituprojekti.net/fi/

Advertisement

Pienokaisen kehitystä seuraillessa

Se alkoi siitä, kun kaksi viivaa tuli näkyviin. Itkettiin ja naurettiin.

Sen jälkeen vau.fi – ei sentään vauva.fi – oli viikottain käytössä. Joka sunnuntai päivä alkoi sillä, että katsoimme, mitä pienelle mahassa kuuluu. Kyyneleitä tirauteltiin silloin tällöin.

5. raskausviikolla pieni elämä tunnistetaan. 6. raskausviikolla, kun pikkuinen on 1–3 millimetrin pituinen, sydän alkaa lyödä ja sen voi kuulla ultraäänessä. Selkäranka, selkäydin, luut ja lihaksistokin alkavat kehittyä. Aivotkin kehittyvät. Erilliset osiot aivoissa muodostuvat viikon lopulla.

Saimme tietää, että seitsemännellä raskausviikolla, elämän ollessa 4–6 millimetrin pituinen, sydän alkaa pumpata verta ja silmien aihiot alkavat muodostua. Kahdeksannella raskausviikolla pienokainen on sentin pituinen. Sydän sykki kuulemma kiivasta tahtia, 130–160 kertaa minuutissa, ja neuvolassakin käytiin näillä main ensimmäistä kertaa.

Yhdeksännellä raskausviikolla aivot kasvavat nopeasti. Lisäksi sormet, varpaat ja kyynärpäät alkavat kasvaa. Pienokainen alkaa näyttää pieneltä ihmiseltä, kuten me ihmisen olemme tottuneet ihmisen näkemään. Kasvoissa näkyy ensimmäiset piirteet. Alaleuka näkyy. Sydän sykkii kovaa.

Kymmenennellä raskausviikolla pienokainen on 2–3 sentin pituinen. Ensimmäiset liikkeet tapahtuvat, vaikka äiti ei niitä vielä tunne. Aivoista saadaan meidänkin välineistöllä aivokäyriä esille. Äitiä väsyttää kovaa.

Yhdennellätoista raskausviikolla sikiö on 3–4 sentin pituinen. Kaikki rakenteet ovat valmiita, ja edessä on vain kasvamista ja kypsymistä. Sormet ja varpaat näkyvät selkeästi, liikkeet eivät ole enää refleksinomaisia vaan aivojen hallinnassa. Pissakin kulkee.

Kahdennellatoista raskausviikolla pienoinen on 4–5 senttimetrin pituinen ja painaa viidestä grammasta kymmeneen grammaan. Sisäelimet alkavat toimia, raajat ovat tahdonalaisia. Ensimmäinen ultra tapahtuu tässä vaiheessa. Sydän sykkii 150 kertaa minuutissa.

Samaan aikaan pienokaisemme kehittymistä vau.fi:stä seuratessamme huomasimme Aamulehdestä, että Suomessa kerätään kansalaisaloitteeseen nimiä sen puolesta, että meidän pienokaisemme kaltaisen, tahdonalaisesti liikkuvan ja sydämellisesti sykkivän pienokaisen elämä voidaan päättää vielä tällä viikolla, täysin ilman perusteita, edes näennäistä. Sellaista, mikä voisi ristiriitaisessa tialnteessa laittaa vielä pohtimaan muita vaihtoehtoja.

Olo oli varsin ristiriitainen.

Kahdennentoista raskausviikon jälkeen raskaus voidaan aloitteen mukaan vielä keskeyttää sosiaalisin syin 20. raskausviikkoon saakka Valviran luvalla. Siis samoin perustein kuin se nykyisen lainsäädännön puitteissa on mahdollista 12. raskausviikkoon saakka.

19. raskausviikolla luimme, että sikiö on 18 sentin pituinen. Vau.fi:n mukaan hänen ideniteettinsä kehittyy entisestään. Sormen- ja varpaanjäljet alkavat muotoutua. Verenkierto on täydessä vauhdissa. Kasvoja voi ihailla rakenneultrassa. Kuva kasvoista on meillä tällä hetkellä jääkaapin ovessa. Aamulehteä lukiessa olo oli ristiriitainen.

Mikäli pienokaisessa on todettu jokin häiriö (esim. down), hänen elämänsä voidaan päättää vielä 24. raskausviikolla. Tällöin sikiö on 28 senttiä pitkä. Hän reagoi ääniin, mahdollisesti palkiten mojovalla potkulla. Liikkeet voivat olla jo varsin koordnioituja. Laulaminen kannattaa, sillä lapsi syntymänsä jälkeen tunnistaa varsinkin äitinsä äänen.

Abortti on monisyinen ja hankala aihe, jossa tunteilta tuskin kukaan voi välttyä. Tilanteet ovat hyvin vaihtelevia. Meille raskaus oli yllättävä, joskaan ei ollenkaan epämieluisa. Naimisissa ei naimisen luonnolliset seuraukset yllätä samalla tavoin kuin muissa elämäntilanteissa.

Riippumatta suhtautumisessa kansalaisaloitteeseen tai edes aborttiin moraalisena kysymyksenä, yhteinen agenda kaikilla varmasti on, että abortteja tehtäisiin mahdollisimman vähän.

Mikäli olet kriisiraskaustilanteessa, jatkat raskauttasi vaikeassa tilanteessa tai olet läpikäynyt abortin ja tarvitset apua, esimerkiksi Itu-projekti voi ilmaiseksi ja luottamuksellisesti auttaa sinua. Älä jää yksin. Älä jätä yksin. Itu-projektiin ja sen työhön voi tutustua täältä: http://ituprojekti.net/fi/