Päivitys 14.03.2024: Kannatus ei riittänyt kirkolliskokoukseen, mutta Tampereen hiippakuntavaltuustoon kylläkin. Kiitän kaikkia äänestäneitä ja lupaan yrittää parhaani maallikkoedustajan. Pyydän rukousta luottamustehtävän hoitamisessa.
Hei! Olen ehdolla kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleissa Tampereen hiippakunnan yhdistyneen seurakuntaväen listalta. Valinta oli luonteva, sillä kyseessä on seurakuntalaisten oma poliittisesti sitoutumaton lista, joka koostuu seurakuntien aktiiveista. Lempäälän seurakuntaväen ehdokkaana olinkin jo 18-vuotiaana ensimmäisen kerran kirkkovaltuutettuna, siis niin nuorena kuin se ylipäätään on mahdollista. Minua voi äänestää seuraavilla numeroilla:
Kirkolliskokousvaalit: 86
Tampereen hiippakuntavaltuustovaalit: 51
Mitä tahdon ajaa kirkolliskokouksessa ja hiippakuntavaltuustossa?
1. Raamattu ratkaisemassa rakkaasti.
2. Jumalanpalvelus seurakunnan keskiössä ja yhteisöseurakunnat.
3. Nuorten aikuisten (erityisesti miesten) tavoittaminen.
Vahvuudet:
1. Teologinen asiantuntemus
2. Rippikoulu- ja nuorisotyön kokemus
3. Vahva perusseurakuntatausta
4. Kokemus luottamustoimesta eri seura- ja hiippakunnissa (Lempäälä/Tampere, Maaria/Turku, Tikkurila/Vantaa/Helsinki)
5. Idealistisuus
Heikkoudet:
1. Vähäinen kokemus talouselämästä sekä seurakunnan hallinnon pyörittämisestä
2. Idealistisuus
Aiemmat luottamustoimet:
Kirkkovaltuuston jäsen, Lempäälän seurakunta (2011)
Nuorisopajan pj., Lempäälän seurakunta (2011)
Seurakuntaneuvoston varajäsen, Maarian seurakunta (2015–2016)
Seurakuntaneuvoston jäsen, Tikkurilan seurakunta (2019–2020)
Tikkurilan seurakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkityöryhmän jäsen (2019–2020)
Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston jäsen (2019–2020)
Pääkaupunkiseudun yhteisen mediatoimikunnan jäsen (2019–2020)
Opiskelijaneuvoston jäsen, Suomen teologinen instituutti (2011–2014, 2016–2018)
Polin-instituutin johtokunnan vs. jäsen (2022)
Suomen eksegeettisen seuran hallituksen 2. varajäsen (2022); 1. varajäsen (2023)
Institutum Judaicum Aboensen johtokunnan jäsen (2023–)
Seurakuntakokemus:
Kesäteologina Kangasalla, Lempäälässä, Parikkalassa, Messukylässä ja Naantalissa 2012–2017
Rippikouluteologi Vesilahden seurakunnassa talvella 2018–2020 ja Lempäälässä kesällä 2020.
Pyhäkouluopettaja Tikkurilan seurakunnassa 2019–2020.
Isosena ja isosten isosena Lempäälän seurakunnassa 2008–2011.
Ehtoollisavustajana tarvittaessa Lempäälän seurakunnassa vuodesta 2010 eteenpäin; silloin tällöin muuallakin.
Opetuksia Raamatusta kristinuskosta eri seurakunnissa ja järjestöissä 2011→
Ajatelmia:
Kirkko on minulle tärkeä. Sen piirissä minut on kastettu ja sen piirissä olen saanut olla koko elämäni. Aktiivisin aika seurakunnassa Lempäälässä alkoi oman rippikouluni jälkeen, jolloin jäin mukaan nuorisotoimintaan ja vietinkin seuraavat neljä kesää rippikoulutyössä eri tehtävissä. Tämän jälkeen suunta jatkui yliopistomaailmaan mielessäni sekä kutsumus papin työhön että työ teologisessa norsunluutornissa (tutkijakammiossa). Tällä hetkellä opinnot ja auenneet ovet ovat vieneet norsunluutornin puolelle. Norsunluutorneilun on kuitenkin tarkoitus palvella perusseurakuntatyötä, jossa kädet pysyvät tukevasti mullassa.
Nykyään elän kristityn elämää arjessa yrittäen olla hyvä isä ja lähimmäinen sekä vieden poikiani ja perhettäni sunnuntaisin kirkkoon ja erilaisiin kerhoihin. Välillä ehdin itsekin toimimaan vapaaehtoisena. Sen verran kuin töiltäni yliopistotutkijana Åbo Akademissa ja ruuhkavuosilta ehdin, kiertelen pyydettäessä opettamassa eri seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä Raamatusta, erityisesti Vanhasta testamentista ja sen merkityksestä. Tässä olen noudattanut erään edesmenneen Oulun piispan saamaa ohjetta nuoruusvuosina: sinne mennään, minne kutsutaan, kutsujasta riippumatta, jos vapaasti saa puhua.
Olen tajunnut sen arvon, joka meidän kirkollamme on. Haluaisin, että jokainen paikallisseurakunta voisi olla elävä. En näe seurakunnan ja seurakuntalaisen suhdetta tuottaja–kuluttaja-suhteena, jossa seurakuntalaiset maksavat kirkollisveron, jonka perusteella he saavat seurakunnalta tiettyjä palveluja. Sen sijaan näen seurakunnan ensisijaisesti yhteisönä, johon kuuluvat Kristukseen kastetut, ja jonka sydän, keuhkot ja aivot on yhteinen jumalanpalvelus. Kirkko on Jumalan yhteen kokoontunut perhe, ja tämä tulee todeksi paikallisseurakunnassa jumalanpalveluksessa yhteisellä aterialla. Siksi tahdonkin ensisijaisesti olla mukana kehittämässä jumalanpalvelusta niin, että jokainen seurakuntalainen saa siellä kohdata sekä itsensä ja lähimmäisensä että ennen kaikkea Jumalan. Mielestäni kirkon suurin kriisi ja haaste on jumalanpalveluselämän kriisi ja haaste. Tämä haaste näkyi jo kymmenen vuotta sitten, mutta erityisesti viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että kyse on entistäkin enemmän myös työntekijöitä koskevasta haasteesta.
Mielestäni kirkon olisi hyvä pohtia kokonaistasolla, kuinka aktiivinen jumalanpalveluselämä voisi olla mahdollista. Olen pienten yksiköiden puolella, jossa kirkolla on kasvot. Mielestäni yhteisöseurakuntamallia olisi syytä miettiä kunnolla, eikä torpata vain byrokraattisen vaikeuden takia. Sillä voi nimittäin torpata kirkossa kaiken.
Toinen painopisteeni valtuutettuna olisi nuorten aikuisten, erityisesti kirkosta vieraantuneiden miesten tavoittaminen. Omassa ikäluokassani kirkkoon kuuluminen on valinta; ei niinkään kirkosta eroaminen. Samaan aikaan näyttäisi siltä, että miesten parissa on tapahtumassa liikehdintää kohti hengellisyyttä. Pysyykö kirkko siinä mukana, omalle annetulle teologialleen uskollisena?
Kolmanneksi – ja tässä näen ehkä oman asiantuntemukseni merkityksen suurimpana – haluan Raamatun ratkaisevan riidat rakkaasti. Kirkossamme on iso kriisi Raamatun kanssa. Kuinka suhtautua siihen? Onko se Jumalan Sanaa, sanaa, vai erilaisia mietteitä Jumalasta? Haluan tuoda oman asiantuntemukseni kirkon käyttöön. Olen tutkinut työkseni Vanhaa testamenttia ja sen tulkintaa niin juutalaisuudessa ennen Jeesuksen aikaa kuin Uudessa testamentissa ja varhaisessa kristinuskossa, erityisesti syyrialaisella kielialueella. Raamattu on uudistuneenkin Kirkkolain (§2) ja Kirkkojärjestyksen (§1) mukaan se, jonka valossa kaikkea kirkon oppia on tutkittava ja arvioitava. Sitoudun Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseemme niin kuin asia on ymmärretty ekumeenisissa uskontunnustuksissa ja myös kirkkojen käytännön elämässä (lex orandi lex credendi – rukouksen laki on uskon laki) läpi historian. Mielestäni yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka sekä kirkon järjestys että raamattuperiaate ohitetaan, on taannoinen Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin päätös avata Messukylän seurakunnan kirkot toiminnalle, jota kirkon opin ja järjestyksen mukaan kukaan pappi ei saa toteuttaa.
Raamattu ratkaisemassa rakkaasti – siinä tie kirkolle eteenpäin.
Joitain vanhempia ajatuksiani seurakuntatyöstä ja kirkosta on luettavissa näissä alla olevissa blogikirjoituksissa:
#minunkirkkoni vai #Kristuksenkirkko? (10/2018, kirjoitus toiseksi viimeisten seurakuntavaalien aikaan; edelleen hyvin ajankohtainen)
Ajasta aikaan varjellut – Lempäälän seurakunnan lähikirkkohistoria (11/2016, ks. lopun pohdinnat)
Joutuvatko ateistit jatkossa tukemaan hihhulointia verovaroin? (10/2014, kirkollisverotuksen uudistamisesta)
Kenen näköinen kirkko? (09/2014, kirjoitus vielä aiempien seurakuntavaalien aikaan, edelleen ajankohtainen)
Nuoren aikuisen mentävä aukko (01/2014, mietteitä nuoria aikuisia ajatellen 9 [!] vuotta sitten)
Neljä teesiä seurakuntatyöhön (09/2013; tätä varmaan muokkaisin nykyään, mutta kirjoitus olikin alunperin vain haastetta pohdintaan teologian opintojen alkuvaiheilta)
Haastettu messu (02/2013; jälleen ajankohtainen)
Haastetun kirkon haastetut työntekijät (12/2012)
Hur skulle vi förmedla tro till unga idag? (01/2014; varför inte också på svenska? Numera har jag bättre kunskaper i svenska än för 9 år sedan och har det som arbetsspråk.)
Rätt förkunnelse behövs (12/2013)
Päivitetty 12.01.2024
Aamunvaloa, luottamusta, janoa 