Ensimmäinen lukuvuosi suomenkielisenä Åbo Akademissa lähenee loppuaan. Tämän vuoden juhlistamiseksi ajattelin avata hieman omaa historiaani ruotsin kielen parissa ja kokemuksiani siitä, millaista on opiskella Åbo Akademissa suomenkielisenä. Kesäkuussa kerron enemmän kokemuksia vuoden ajalta. Nyt päästään kuitenkin pitempään retrospektioon. Miten entisestä ruotsinvihaajasta tuli opiskelija Åbo Akademiin?
Meikäläisestä piti tulla teekkari. Piti mennä opiskelemaan Tampereen teknilliseen yliopistoon, todennäköisesti jotain tietokoneisiin liittyvää. Näin oli siis vielä kun olin siirtymässä peruskoulusta Tampereen yhteiskoulun lukioon. Matematiikka oli se juttu. Uskonnon opiskelu oli kohtalaisen tylsää, vaikka olinkin tunnustava kristitty. Ruotsi oli perseestä. Ruotsin tunti jäi välistä itse asiassa jo lukion toisena päivänä, ja useamman kerran myös sen jälkeen. Sen kielen opiskelu ei innostanut sitten pätkääkään!
TYKissä valitsin ensimmäisen vuoden kurssit tämän ajatusmallin mukaan. Uskonnon ajattelin kuitenkin kirjoittaa, koska tietotaso oli kova ja lukion kursseja laajempi. Mutta teologiaa en ajatellut lähteväni lukemaan.
Toisena vuonna tapahtui muutos suunnitelmiin ja kiinnostuin enemmän kristinuskosta ja muistakin uskonnoista. Vanhat kirjoitettavat ”kovan tieteen” aineet pysyivät vielä melko tiiviisti mukana: kirjoitin lopulta kemian ja pitkän matematiikan, mutta fysiikan lopetin abivuonna motivaationpuutteen vuoksi. Uskonnon lisäksi otin ylimääräisiä filosofian kursseja, vaikka en sitä lopulta kirjoittanutkaan. TTY sai kuitenkin jäädä, ja ykkösvaihtoehdoksi tuli Joensuun teologinen, kakkosena oli Helsinki. Ilmaisutaidon erityislukiossa olisi ollut mahdollisuus jättää pois puolet ruotsin pakollisista kursseista. En kuitenkaan niin (onneksi) tehnyt, joskin numerot olivat sieltä heikosta päästä.
Toisena lukiovuonna ja abivuonna luin paljon teologista kirjallisuutta, erityisen innokkaasti kahlasin läpi lähes koko rovasti Risto Santalan tuotannon. Kristinuskon juutalaiset juuret alkoivat kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Åbo Akademissa näytti olevan ainut teologinen tiedekunta/laitos, jossa pystyi opiskelemaan myös judaistiikkaa. Mutta kieli, minähän vihasin ruotsin kieltä! Enkä sitä paitsi osannut sitä enää, vaikka yläasteella todistuksessa olikin vielä loistanut kymppi.
Abivuoden syksyllä olin Ylöjärvellä kuuntelemassa evankelista Ilkka Puhakan opetusta. Supliikkimiehenä pummasin saarnamieheltä kyydin Tampereen keskustaan, jotta pääsisin sieltä jatkamaan bussilla Lempäälään. Ajomatkan aikana puhuttiin paljon Santalasta. Puhakka innosti hakemaan Åbo Akademiin. Rupesin miettimään asiaa enemmän ja enemmän, ja lopulta tajusin, että sinnehän minä tahdon. Minulla oli vain yksi ongelma: en osannut kieltä, eikä ollut mitään mahdollisuutta päästä kielikokeesta läpi! Muistan edelleen viimeisen kurssin loppukokeen numeron: kuusi ja puoli. Ja siitäkö sitten opiskelemaan ruotsin kielellä? Hain Suomen kaikkiin kolmeen teologiseen. Pääsin Joensuuhun ja Helsinkiin, Åbo Akademin kielikokeen läpäisemisestä ei ollut pienintäkääntoivoa. Tulos taisi olla siellä 60–70 pisteen kohdalla. 135/200 vaadittiin.
Menin opiskelemaan teologiaa Helsinkiin, ja vakuutuin yhä enemmän siitä, että tahdon Åbo Akademiin. Päätin yrittää päästä pois Helsingistä yliopiston suosiollisella avustuksella. Kielikeskuksessa opiskelin ensin ruotsin perusteita, jotka olin aikaansaamattomuuteni ja motivaation puutteeni ansiosta lukiossa missannut. Sen jälkeen suoritin virkamiesruotsin, joka ei tosin pitkälle riittänyt. Sen vuoden kielikokeesta taisi tulla vähän alle 100 pistettä. Kävin vielä ylioppilaskirjoituksissa kirjoittamassa keskipitkän ruotsin ylimääräisenä aineena. Cum laude ei riittänyt mihinkään.
Armeijan aikana aloin lukea vapaa-aikana ruotsinkielisiä kirjoja, jotka liittyivät myös teologiaan. Aloitin Bo Giertzin Kristi kyrkasta. Vanha ruotsi tosin oli vaikeaa. Tunti päivässä vuodenvaihteesta lähtien. Lisäksi kuuntelin Radio Vegan keski-ikäisten ohjelmia niin paljon kuin ehdin, yleensä pyöräillessäni Tampereelta Lempäälään sijaisopettajan duuniin, jossa toimin inttiajan jälkeen. 100 pistettä ylittyi, ja luulin jo pääseväni valintakoevaiheeseen, mutta olin katsonut pisterajan väärin. Laiha lohtu.
Aloin kirjoittaa ruotsinkielistä blogia tahdilla kirjoitus per viikko, ja toivoin salaa, että joku jaksaisi sitä lukea ja samalla auttaa kielioppivirheissä. Eihän sitä kukaan lukenut, eikä lue edelleenkään. Mutta ei se mitään, siinäpä opin kantapään kautta kirjoittamaan, ja passiivinen sanavarasto muuttui pikkuhiljaa aktiiviseksi. Luin koko vuoden ajan joka päivä (enemmän tai vähemmän ) noin tunnin ajan ruotsinkielisiä kirjoja. Teologista kirjallisuutta tuli luettua paljon, koska se kiinnosti, ja samalla opin ruotsinkielistä teologista sanastoa.
Kielikeskuksessa taas ahmin ruotsia kolme kurssia, joista kaksi meni samaan aikaan, avancerad grammatiikkia ja muntlig färdigheettiä: kielioppia ja suullisia taitoja siis. Akateeminen kirjoittaminen ruotsiksi -kurssin jätin kesken. Tajusin, että osasin kyllä akateemista sanastoa, mutta arkipäivän sanastoa ei ollut. Keväällä panostin siis vielä Astrid Lindgrenin klassikkojen voimalla myös perussanavaraston kartuttamiseen Ronja ryövärintyttären ja Mio-pojan suosiollisella avustuksella.
Viimeisillä viikoilla luin vielä Giertzin Stengrundenin ja teologisen valintakoekirjan, kuuntelin radiota aina kun mahdollista ja viikko ennen h-hetkeä alkoi myös YLE Fem -maraton, jonka aikana katsoin myös ensimmäisen kerran Strömsötä.
Kielikoe ei mennyt ihan kuin Strömsössä, vaikka niin olin toivonut. Pisteraja jännitti erityisesti siksi, että syksyllä oli tarkoitus mennä naimisiin ja muuttaa Turkuun opiskelemaan. Varasuunnitelmana oli klassisen kreikan opinnot Turun yliopistolla, jos eväät eivät riittäisikään Åbo Akademiin. Pistemäärä odotutti itseään. 135/200. Ei pistettä enempää eikä vähempää. Kielikoe läpäisty!
Miten siis ruotsin kielen voi oppia ei kiinnosta -pohjalta 3 vuodessa niin, että sillä voi opiskella? Vastaus lähenee Kokoomuksen vaalikampanjaa: työllä ja vielä kerran työllä.
Ensiksi täytyy löytää motivaatio. Jos lukiossa ja yläasteella ei motivoida ruotsin kielen opiskeluun, ei se kiinnosta. Itse olin saanut jo kotikasvatuksessa osittain vihan ruotsin kieltä kohtaan, jota tosin yritin vastustaa vielä yläasteella. Lukiossa perintö kuitenkin leimahti liekkeihin. Löysin kuitenkin motivaation abivuonna: tahdon mennä opiskelemaan Åbo Akademiin. Nykyään toki motivaatiota ruotsin kielen hallitsemiseen on paljon enemmän, ja kielitaidosta on ollut muutakin hyötyä kuin vain opiskelupaikka Åbo Akademissa. Tästä kerron lisää ensi kuun postauksessa. Entisestä pakkoruotsin vihaajasta on tullut peräti sen orastava kannattaja. Tosin pakkoruotsi sanana on ihan typerä. Onhan sitä pakkomatematiikkaa ja pakkofysiikkaa ja vaikka mitä muutakin pakkoa.
Motivaation löytymisen jälkeen alkoi työnteko, jonka olisi voinut suunnitella paremminkin. Yksin on todella vaikeaa opiskella kieltä. Siksi kurssit, jos niille vain on mahdollista osallistua, ovat hyödyllisiä. Kävin yliopistolla 4 ruotsin kielen kurssia. Sen lisäksi luin yli kymmenen ruotsinkielistä kirjaa, tunti per päivä tietokoneen äärellä. Jokaisen sanan, jota en ymmärtänyt, kirjoitin NetMOT:n sanakirjapalveluun. Se oli huomattavasti nopeampaa kuin sanakirjapläräily. Yliopistoilla ainakin on pääsy tähän palveluun. Passiivinen sanavarasto ja luetun ymmärtäminen kehittyi, ja kirjallisuuden avulla kielioppikin tarttui mukaan ihan varkain.
Kuuntelin Radio Vegaa ja yritin ymmärtää. Katsoin Yle Femmaa, jota oli helpompi seurata tekstitysten avulla. Jos niitä ei ollut, niin seuraaminen toki oli hankalampaa, mutta hyödyllistä joka tapauksessa. Kuullun ymmärtäminen kehittyi.
Kirjoitin kerran viikossa blogikirjoituksen, jota kukaan ei lukenut. Oma tuottaminen kehittyi ja passiivisen sanavaraston sanat siirtyivät aktiiviseen sanavarastoon.
Toki helpommin olisi päässyt Åbo Akademiin, jos olisi sen ruotsin siellä lukiossa lukenut ja vaikkapa kirjoittanutkin. Mutta tämä herra meni sitten kantapään kautta.
Siis: motivaatio ja sisäinen palo, kärsivällisyys ja monipuolinen työnteko. Siinä on eväät uuden kielen hallitsemiseen. Ja Åbo Akademi on hyvä ahjo jatkaa kielitiellä ruotsin osalta. Kesäkuussa kerron, millaista on opiskella suomenkielisenä Åbo Akademissa.
Aamunvaloa, luottamusta, janoa 
Kiitos tästä, rohkaiseva ja motivoiva esimerkki! Erityisesti juuri siksi, että lähtötilanne ei ollut mikään yhdeksikön tai kympin taso! Wautsi.
Kiitos todellakin, tackar verkligen, että saamme jakaa tämän kokemuksen. Motivointiin pitäisi löytää enemmän aikaa ja tapoja lukiossa. Tulevaisuuttaan ei juuri kukaan osaa arvata täysin oikein.
Ihan hienoa, että Åbo Akademi osoittautui sinun paikaksesi, mutta mitä tekemistä tällä on pakkoruotsin kanssa? Ei kai koko ikäluokan tarvitse lukea ruotsia siksi, että noin prosentti (kyllä, niin vähän) ikäluokasta hakeutuu joko ruotsinkielisiin koulutuksiin Suomessa tai ulkomailla. Muilla kielillä opiskellaan enemmän.
Jos olisit pakkoruotsin sijaan saanut valita espanjan tai saksan, voisit olla nyt ihan mielenkiintoisella polulla ja pitää blogia siitä, miksi kannattaa satsata espanjaan tai saksaan.
Eihän ruotsin kielessä mitään vikaa ole, jos sen valitsee vapaaehtoisesti. Ei siinäkään ole mitään vikaa, että toivoo omille lapsilleen mahdollisuutta valita nimenomaan ruotsi. Mutta siinä on paljon vikaa, että vaatii muitten lapsille pakollista ruotsia alakoulusta yliopistoon – sitähän pakkoruotsi nyt on. Ja sana pakkoruotsi on nimenomaan paikallaan, kun kyse on uniikista pakosta maailman koululaitoksissa. Missään muualla ei ole alakoulusta yliopistoon kaikille pakollista pientä vähemmistökieltä! Itse asiassa ruotsi on meillä ainoa kaikille pakollinen kieli ja oppiaine alakoulusta yliopistoon. Mieti!
Miksi tunnustautua pakon ystäväksi? Miksi halveksia sillä tavoin meitä 74% (Åbo Akademin oma tutkimus) kanssaeläjistä, jotka haluamme ruotsin vapaaehtoiseksi?
Hehkuttele vain omia valintojasi, siihen on oikeus ja sitä on mielenkiintoistakin lukea – mutta pakon vaatimiseen muille ei oikeutta ole.
SIis hetkonen. Nyt on taidettu lukea mun blogia aikamoisilla silmälaseilla. Laitat suuhuni sellaisia asioita, josta en edes puhu. En tunnista itseäni kuvauksestasi.
En missään vaiheessa nähnyt omaa opintopolkuani ruotsia missään määrin tärkeänä kielenä. Olin itse asiassa aivan toista mieltä. Enkä kiellä nykyäänkään muiden kielten merkitystä. Olenhan ruotsin kielen merkityksen tajuttuani tajunnut kielten merkitystä yleensäkin ja alkanut opiskella ensimmäistä kertaa elämässäni saksaa, unohtamatta teologien pakollisia kieliä heprea, kreikka ja latina, lisukkeena vielä aramea. Ja englantiakin on tullut opiskeltua kauemmin kuin ruotsia.
Lisäksi puhuin pakkoruotsista kolmen virkkeen verran. Siteeraan sen vielä tässä:
”Entisestä pakkoruotsin vihaajasta on tullut peräti sen orastava kannattaja. Tosin pakkoruotsi sanana on ihan typerä. Onhan sitä pakkomatematiikkaa ja pakkofysiikkaa ja vaikka mitä muutakin pakkoa.”
Blogi ei puuttunut tämän enempää pakkoruotsiin, enemmänkin se puuttui omaan suhtautumiseeni ja ennakkoasenteeni kieltä kohtaan ja uurastukseen, ja siihen, miten hankitaan minkä tahansa kielen taito, jos tahtoo. Syitä ruotsin hyödyllisyyteen lisäksi lupasin avata vasta seuraavassa postauksessa.
Sen lisäksi puhuin orastavasta kannattajasta, en henkilöstä joka juoksee toreilla ja turuilla ja huutaa että ”svenska för allihopa!”. Puhuin siis omasta suhtautumisestani. Syytät minua muiden pakottamisesta ja muiden henkilöiden halveksimisesta. En ole sellaista missään kohtaa kirjoittanut. Olen halveksinut ehkä korkeintaan omaa aikaisempaa suhtautumistani ruotsin kieltä kohtaan. Olen alkanut ymmärtää sitä osapuolta, jota en ennen ymmärtänyt. Että mikä merkitys on ruotsin kielellä suomenruotsalaisille ja mikä hyöty ruotsin kielestä oikeasti voi olla suomalaisille.
Se on totta, että ruotsi on tosiaan, äidinkielen lisäksi, se pakollinen aine kaikissa tasoissa. Ruotsinkielisille saman asia on suomen kielen osalta, ja olen itse asiassa varsin tyytyväinen, että en joudu opettelemaan suomen kieltä toisena kotimaisena. Se jos joku olisi vaikeaa.
Pakko-sanaa voi olla kaikissa aineissa, joita _pakotetaan_ opiskelemaan koulussa, muun muassa matematiikka. Syy on selkeä: matematiikka on oleellista monellakin eri tavalla opiskelijalle. Vieraatkin kielet ovat tärkeitä. Mutta miksi juuri ruotsi? Siinä on hyvä kysymys, josta pitäisikin keskustella enemmän ja kuunnella oikeasti molempia osapuolia, syyttelyiden ja huuteluiden sijaan. Enkä minä ole pakottamassa ketään mihinkään.
Mutta tosiaan, tästä jatko-osassa sitten. Olen hämmentynyt myös siitä, kuinka paljon tämä yksi postaus on kerännyt lukijoita. Ja hienoa, jos olen voinut inspiroida joitakuita. Ja kiitos kuitenkin kommentista! Onhan se hienoa, jos kirjoitus herättää huomiota ja pääsee kuuluisaksi, eiku?
Ilmoittautumalla pakkoruotsin orastavaksi kannattajaksi ja moittimalla sen kutsumista pakkoruotsiksi, otit aivan selkeästi kantaa pakon puolesta – ja minä vastasin. Turha tätä on kierrellä.
Ainoa mainitsemasi peruste kritisoida pakkoa liittyi kotikasvatuksessa saatuun vihaan ruotsin kieltä kohtaan. Mikäli sinun perusteesi kritisoida pakkoruotsia olivatkin aikanaan hämärän vihamielisyyden aikaansaamia, muiden kohdalla näin ei ole. Kyllä perusteeton pakko hiertää ja olisit sen voinut hyvin tunnustaa tässäkin.
Kun lähdet puhumaan pakkoruotsin perusteista (ja toivottavasti niin teet), niin toivon, että muistat: Kyse ei ole kahdesta ihan yhtä hyvästä näkemyksestä, jossa pakkoruotsin (orastavat) kannattajat siunaavat muita koskevan pakon ja pakkoruotsin kriitikot taas antaisivat perheiden valita omien tarpeittensa ja taustojensa pohjalta. Muita koskevan pakon perusteleminen vaatii ihan toisen kertaluokan perustelut kuin se, että vaatii itselleen (tai lapselleen) oikeutta tehdä jotain.
On tarpeetonta hymistellä edes orastavasti pakon puolesta (vaikka ehkä Åbo Akademissa on pakko tehdä niin?), kun kyse on aivan uniikista pakosta maailmassa: missään maailmassa ei ole pientä kaikille pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon.
Kyllä, otat kantaa ja se on hienoa. Kuitenkin voisin ehkä ehdottaa, että et laittaisi sanoja suuhuni.
Edelleenkin, postauksen ensisijainen merkitys ei ollut kritisoida niitä, jotka käyttävät termiä ”pakkoruotsi”. Kirjoituksen aiheena oli oma tarinani ruotsinvihaajasta ruotsin jokapäiväiseen käyttäjään. Kuten totesit, samanlainen kirjoitus voisi käsitellä mitä tahansa kieltä. Toki siinä on pieni vivahde, että oma ärsytykseni ruotsin kieltä johtui a) pakkoruotsista ja b) Ruotsin valtiosta. Sellaista ilmapiiriä kun oli imenyt ympäristöstä. En puhunut mitään siitä, millaisin kriteerein yleensä vastustetaan pakollista ruotsin opiskelemista. Eihän se ollut mitenkään olennainen kirjoitusta ajatellen!
Totean nyt tähän, että ymmärrän todella hyvin että perusteeton pakko hiertää. Sen takia toivoisinkin, että oikeasti asiasta voitaisiin keskustella sivistyneesti ja edes yritettäisiin ymmärtää toista osapuolta. Ymmärrän hyvin niitä, jotka vastustavat pakollista ruotsin opetusta. Olinhan sellainen aiemmin. Nykyään olen tosiaan orastava pakollisen ruotsin opetuksen kannattaja. Tosin en ole varma asiasta. Syitä ruotsin kielen hyötyyn käsittelen tosiaan seuraavassa postauksessa.
Yhden näkökulman haluan kuitenkin tuoda esille jo nyt. Sanoit, että kyseessä ei ole kahdesta samanarvoisesta näkemyksestä. Pidät omaa näkökantaasi tavallaan lähtökohtana keskustelulle. Mutta eikö tilanne de facto ja de jure ole toisinpäin? Jos vallitseva tilanne tietyin perustein on se, että ruotsi on pakollinen aine, niin eikö silloin juuri todistustaakka ole muutosryhmällä. Täytyisi perustella, että miksi ruotsi ei ole hyödyllinen kieli pakolliseen opiskeluun. Ja toki sitä perustellaankin. Mutta itse näet asian niin, että todistustaakka on pakollisen ruotsin kannattajilla. Toki kannattajien on silloin vastattava kritiikkiin. Mutta perusteet eivät voi olla sellaisia, että kun enemmistö nyt on tätä mieltä, niin tehdään näin. Entä jos enemmistö on väärässä? Mitä jos 76% suomalaisista haluaisi, että matematiikan opetus loppuu jakokulman oppimiseen? Mitä niillä yhtälöillä kukaan mitään tekee? Mutta entä jos tekeekin? Sitten täytyy perustella ja antaa asiaperusteluita.
Sen sijaan tuntuu, että olet lukenut kirjoitukseni tiettyjen silmälasien kautta. Vaikuttaa, että näet kirjoitukseni propagoivan vahvasti ruotsin pakollisen opettamisen puolesta, vaikka tarkoitukseni oli vain kertoa omista kokemuksistani. Sen lisäksi vihjailet, että suomenruotsalaiset ja Åbo Akademi jotenkin painostaisi minua olemaan tiettyä mieltä asiasta. Ikään kuin minut aivopestäisiin tässä vaiheessa.
Mutta otetaan kantaa, ja annetaan asia-argumenttien ratkaista. Kiitos keskustelusta!
– näet asian niin, että todistustaakka on pakollisen ruotsin kannattajilla
Pakkoruotsi on tuotu lehmänkaupoilla koulutusjärjestelmäämme, sillä ei ole koskaan ollut perusteita, joita enemmistö kansalaisista olisi hyväksynyt.
Mitäpä jos meille olisi tuotu vaikkapa pakollinen ympärileikkaus poikalapsille! Onko tosiaan niin, että sillä joka kajoaa pakolla toisen elämään, ei ole velvoitetta perustella toimiaan, jos pakko on päästy kerran laatimaan?
Etkö tosiaan näe, että jo lähtökohtaisesti se, joka haluaa kajota toisten elämään ja toisten valintoihin, on lähtenyt arveluttavalle tielle – kun taas se, joka haluaa päättää vain omalta ja lastensa kohdalta, haluaa vain sen, mihin valistuneella kansalaisella tulisi olla oikeus.
– Entä jos enemmistö on väärässä?
Itseään koskevissa valinnoissa? Emmeköhän me kaikki kanna vastuuta valinnoistamme, olimme sitten enemmistönä tai ei.
On periaatteessa eri asia olla väärässä itseään koskevassa valinnassa kuin olla väärässä silloin, kun pääsee päättämään toisten puolesta.
– Mitä jos 76% suomalaisista haluaisi, että matematiikan opetus loppuu jakokulman oppimiseen?
Jos tämän koulutustason ja ymmärryksen omaava kansa ei pysty tekemään kielivalintoja lastensa kanssa, vaikka siihen pystyvät kaikki muut maat, niin mikä vika meissä suomalaisissa on? Olisi eri asia, jos meillä tosiaan olisi liike, jossa kielletään matematiikka, vieraat kielet ja ainakin naisten koulunkäynti – mutta kun me olemme noin kansana äärimmäisen koulutusmyönteisiä. Myös emmistö akateemisista kansalaisista on pakkoruotsin poistamisen kannalla. Miksi vääristellä?
– vihjailet, että suomenruotsalaiset ja Åbo Akademi jotenkin painostaisi minua olemaan tiettyä mieltä asiasta
Sanon suoraan, että toistelet ruotsinkielisiä kouluja käyneiden ennakkoluuloja suomenkielisen koulusivistyksen saaneiden ihmisten kyvyistä ja motiiveista. Sellainen asenne tarttuu. Todellinen asenneongelma onkin pakkoruotsin kannattajaryhmillä.
Pakko sanoa, että saat kommenteillasi itseni kääntymään pakollisen ruotsin opetuksen kannatuksen puolelle.
1. Esität väitteen, että pakollinen ruotsin opetus on tuotu koulujärjestelmään lehmänkaupoilla. Heität tällaisen väitteen, ilman että perustelet sitä. Perusteluksi ei muuten riitä ainoastaan se, että RKP on ollut hallituksessa pitkään. Olisi kiva kuulla ihan lähteitä, josta nämä nostat ja miten tämän väitteen perustelet. Väitehän on todella vahva. Mikäli näin todella on, niin sittenhän asia on vakava.
2. Pakollisuudesta muuten sitten. On totta, että nyky-yhteiskunnassa pakottamiseen ja velvollisuuksiin suhtaudutaan kriittisemmin kuin aikaisemmin. Se on ihan totta. Mutta itse näen, että muutoksiin täytyy olla perusteita. Mikäli kaikkien poikien ympärileikkaus on pakollista ja sellainen käytäntö olisi todellinen asianlaita, niin totta kai siihen täytyy hakea muutos. Mutta omasta näkökulmastani tämä muutos vaatii perustelut, on se sitten hyvä tai huono muutos. Sitten esitetään vallitsevaa olosuhdetta vastaan kritiikkiä ja perusteita muuttaa se. Sen jälkeen voidaan vastata siihen toisilla perusteilla ja sitten tehdään päätöksiä. Ei niin, että huudellaan ja väitellään aivopesusta.
Enkö näe sitten jotain lähtökohtaisesti väärää pakossa? En välttämättä, jos pakko on hyvin perusteltu. Perusteluista voidaan sitten väitellä ja tilannetta muuttaa. Kuten sanoin jo aiemmin, en ole edes lyönyt lukkoon kantaani ruotsin opiskelun suhteen.
3. On aivan totta, että kannetaan vastuu omista valinnoista. Kuitenkin koulutuspolitiikkaan liittyy monta pakkoa. On pakollinen oppimisvelvollisuus. Täytyy käydä peruskoulua ja lukea tiettyjä aineita. Niistä voidaan toki keskustella, että mitä täytyy opiskella.
4. En ole missään vaiheessa puhunut mitään esimerkiksi akateemisesti koulutettujen ajatuksista ruotsin opiskelusta. Ja jatkuvastihan sitä ollaan huolissaan suomalaisten kielten osaamisen tasosta. Koko ajan opiskellaan kieliä vähemmän ja vähemmän. Jälleen kerran vaikuttaa siltä, että sinulla on joku ennakko-oletus siitä, mitä väitän ja millaista mieltä olen, ja hyökkäät itse luomaasi henkilöä vastaan, jota ei edes ole olemassa.
Meillä Suomessa on hieman erilainen historia ja tilanne, joka on ollut perusteena ruotsin pakolliselle opiskelemiselle. Sen takia suoraa analogiaa muihin maihin ei voi täysin tehdä.
5. Sanot suoraan, että sanon jotain, jota en ole sanonut. Olen lisäksi itse opiskellut kauemmin suomenkielisessä yliopistossa kuin ruotsinkielisessä. En missään nimessä ole sanonut mitään ihmisten kyvyistä tai motiiveista. Jos ajattelet, että ajatukseni siitä, että pitäisi olla perusteluita huuteluiden sijaan, asettaa kyseenalaiseksi ihmisten kyvyt ja motiivit, niin ajattelet yksinkertaisesti väärin. Jos haluan jotain, niin haluan keskustelua ja oikeita perusteluita huuteluiden tai vihjausten sijaan, varsinkin kun ne vihjaukset väittävät, että olen omaksunut itselleni jonkun vieraan asenteen. Jos väität, että tietynlainen asenne tarttuu ”pakkoruotsin kannattajien” ryhmässä, samaa argumenttia voi käyttää toiseen ryhmään. En kuitenkaan käytä sitä, koska se on argumentaatiovirhe. ”Koska kuulut tiettyyn ryhmään, ei sinun argumenttejasi täydy ottaa huomioon.” Kuitenkin näin argumentoit minua vastaan.
Ja edelleenkin, en ole edes lyönyt omaa mielipidettäni lukkoon. Olen puolivälissä. Ymmärrän kumpaakin puolta. Siksi haluaisin keskustelua. Tällainen keskustelu kuitenkin lienee turhaa, jos se jää vain sille tasolle, että vihjaillaan jotain ja hyökätään olkinukkeja vastaan eikä esitellä kunnon argumentteja väitteiden tueksi. Esimerkiksi tuo lehmänkauppaväite ei todista mitään, ellei sitä perustella. Se on väite, joka mustamaalaa ruotsin pakollisen opiskelun kannattajat lehmänkauppojen kannattajiksi, vaikka niin ei ole asian laita.
1. Esität väitteen, että pakollinen ruotsin opetus on tuotu koulujärjestelmään lehmänkaupoilla.
Tässä ruotsinopetuksen varhaisvaiheista Magman omasta historiaversiosta: Oppikoulu tuli Suomeen vasta 1870-luvulla ja se jaettiin ruotsin- ja suomenkieliseen puoleen. Koska ruotsi oli pääasiallinen kieli koulutuksessa ja yhteiskunnassa, oli ruotsi otettava pakolliseksi oppiaineeksi suomenkielisiin kouluihin, koska muuten siellä opiskelevat eivät olisi tätä yhteiskunnassa tärkeää kieltä oppineet. — 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin esityksiä puolueohjelmissa ja jopa eduskunnassa ruotsin opetuksen poistamisesta tai sen tekemisestä vapaaehtoiseksi suomenkielisissä oppikouluissa, muttei näistä hankkeista tullut mitään. — Oittisen komiteassa 1956-1959 pohdittiin erilaisia kielivaihtoehtoja keskikoulua ajatellen (luokat 5.-9. nykyperuskoulussa). Tuloksena oli kompromissi, jossa kielilinjalla oli kaksi vierasta kieltä ja muuten joko yksi tai ei yhtään (ilmeisesti tässä tarkoitettiin ns. kansalaiskoulua). Jo silloisen kouluhallituksen suomenkielisen oppikouluosaston päällikkö Niilo Kallio (alkujaan matematiikan opettaja) esitti varauksessaan, että ruotsin ei enää tarvitsisi olla oppiaineena kaikissa keskikouluissa, sillä sen merkitys oli vähentynyt maailmankieliin verrattuna ja ruotsinkieliset osasivat varsin hyvin suomea. Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa. Hän esitti oman varauksensa (1959), missä hän katsoo, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Perusteena on ruotsin kielen tarve sekä kotimaassa että pohjoismaisessa yhteistyössä.
Piri on väitöskirjassaan Suomen kieliohjelmapolitiikka (2001, JY s. 52) kertonut muita lähteitä lainaten siitä, miten pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”— koulunuudistus toi esiin — painostusryhmiä. — kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) — kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. — alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta — [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli. — Eduskunnan äänestystulos 165-11 toisen kotimaisen kielen pakollisuuden puolesta — Virolainen [:] ”— Paasikivi katsoi, että Suomen suomenkielisen väestön edustajien on kyettävä pitämään yhteyttä Pohjoismaihin ruotsin kielellä ilman tulkkia. Kekkonen omaksui saman näkökannan ja hänen kanssaan neuvoteltuani —”
Sama toisin sanoin: Netistä löytyy Opetusneuvos Joutsimäen kuvaamaksi nimetty tapahtumakulku: ”Demarit saivat vaalivoiton 1966 ja syntyi Paasion (sd) hallitus, opetusministeriksi R.H. Oittinen, fil.tri (sd), jolle peruskoulu oli silmäterä. Oittinen kysyi asiantuntijoillta, mitä kieliä tai kieli tulevaan peruskoululakiin. Hänelle vastattiin: englanti. Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn. 1968 Presidentinvaaleja käytettiin perusteena hallituksen vaihdolle, vaikkei pressa vaihtunutkaan. Hallituksen pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), opetusministeriksi Johannes Virolainen. Virolainen houkutteli RKP:n hallitukseen vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäölle ja sivistysvaliokuntaan asti ehtineelle esityölle ei pantu arvoa.”
– Ymmärrän kumpaakin puolta.
Et ymmärrä, mikäli et ymmärrä vapaaehtoista ruotsia haluavien lähtökohtaa: kansalaiset ovat täällä vähintään yhtä valistuneita, koulutettuja ja elämää nähneitä kuin ne kansalaiset muissa maissa, jotka saavat valita omat ja lastensa kieliopinnot omista lähtökohdistaan ja jossa heille ei heitetä mielivaltaisen järjestelyn pakon perusteeksi sitä, että onhan koulussa matematiikkaakin ja ehkä he piankin haluavat lopettaa senkin.
Kyllä minäkin ymmärrän, että ruotsinkielisten kannalta on varsin mukavaa, että kaikilla muilla maan kieliryhmillä on pakkoruotsi ja ettei mihinkään ammattiin voi valmistua ilman mittavia ruotsinopintoja ja että virkoihin vaaditaan ruotsin osaamista ja… Onhan se mukavaa. Mutta onko se oikein. EI! Siksi mitään vastaavaa ei ole missään muualla.
– Koko ajan opiskellaan kieliä vähemmän ja vähemmän.
Kielten merkitys vähenee muiden asiantuntijuuden lajien vaatiessa yhä enemmän. Kun koulutetut ikäryhmät olivat pieniä ja sijoittuminen koulutukseen ja sen jälkeen uralle oli varmaa, saatettiin käyttää paljonkin aikaa kieliin. Sen sijaan nyt kilpailu suomenkielisella puolella jatkopaikoista on raakaa ja kieliopinnot eivät avita useimpia siinä eteenpäin.
On joukko vääristeltyjä väitteitä, joita pakkoruotsin fanittajat toistelevat mediassa. Eräs yleisimmistä väitteistä kuuluu näin:
”Kun ylioppilaskirjoituksissa ei ole vuoden 2005 jälkeen tarvinnut kirjoittaa ruotsia niin muiden kielten kirjoittaminen ei ole lisääntynyt.”
Eikä ollut tarkoituskaan. Ruotsi jäi pakolliseksi, tilaa muille kielille ei tehty.
Ruotsin ja muiden aineiden valinnaisuutta ei tehty, jotta olisi pedattu tilaa lisäkielten kirjoittamiselle. Perusteet olivat
– yo-tutkinto jo turhan kielipainotteinen
– haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukion suoritusaikaa
– matemaattiselle osaamiselle haluttiin tehdä tilaa
– haluttiin varmistaa, että ammatillista väylää kirjoituksiin tulevat voivat kirjoittaa ylioppilaaksi omin painotuksin
Toinen kuuluu näin: ”Kun vuonna 1993 yläasteen ruotsin opetusta vähennettiin 9 vuosiviikkotunnista 6 vuosiviikkotuntiin niin A2- ja B2-kielten lukeminen ei lisääntynyt vaan päinvastoin vähentyi.”
Aiempia tuntijakoja on hankala verrata:
– Toisen kotimaisen kielen tuntimäärä A1 -kielenä vuoden 1969 tuntijaossa oli 19 vuosiviikkotuntia. Tuntimäärä oli suunniteltu kuusipäiväiselle kouluviikolle. B1-kieltä opiskeltiin tuolloin joko 6 tai 12 vuosiviikkotuntia.
– Vuoden 1985 tuntijaossa A1-kielen osuus asettui 15 tunniksi ja B1-kielen 9 tunniksi.
– Vuosien 1993 ja 2001 tuntijaoissa tuntimäärät ovat olleet A1-kielen osalta 16 vvt ja B1-kielen 6 vvt.
Siis 1993 kielten tuntimäärä putosi kahdella tunnilla, myös muualta leikattiin, sillä tarkoitus näyttää olleen laajentaa valinnaisuutta. Valinnaistunteja peruskoulussa saattoi olla 20 tuntiin asti (nykysin 13). Myös kielissä oli siis mahdollista tarjota lisäkursseja – niitä vain ei juurikaan valittu.
Eihän tässä 1992 oppilaan elämää oleellisesti kevennetty, joten en ymmärrä miksi kieliä olisi pitänyt lukea enemmän vain siksi, että ruotsista otettiin pari tuntia pois. Kielten omaksuminen on kokonaisvaltaista, ruotsi oli edelleen pakollinen. Sitä paitsi kolmas kieli on aina kolmas kieli, se on soveltuva myös kieltenopettajien mielestä vain kielellisesti lahjakkaimmille.
Notkahdus alaspäin kieltenopiskelussa johtui kenties siitä, että koulutyö samalla tuli kaikkiaan raskaammaksi (peruskoulun alkuaikojen keveyttä alettiin reivata tietoisesti kohti nykyistä Pisa-huippua) ja todellista valinnanvaraa alkoi löytyä esim. ilmaisutaitoa, musiikkia, tietotekniikkaa.
Ja lopuksi vielä yksi pakkoruotsifanien väite: ”ruotsi ei ole mistään poissa”.
Soininvaaran on kuulemma jo vuosia sitten vastannut näin: ”Olisi siis muka yhtä helppoa opiskella ruotsia ja venäjää tai pelkkää venäjää. Väite on kertakaikkisesti väärä. Jos se olisi totta, meidän kannattaisi varmaankin tehdä kaikista maailman kielistä pakollisia, koska yhden kielen lisääminen kielivalikoimaan on aina ilmaista.”
– On pakollinen oppimisvelvollisuus.
Minkään muun aineen kohdalla valistuneet kansalaiset eivät olekaan nousseet kapinaan. Tämä kertoo sekä siitä, että opetussuunnitelma on palvellut hyvin muiden aineiden kohdalla että siitä, ettei pakkoruotsi toimi.
– En missään nimessä ole sanonut mitään ihmisten kyvyistä tai motiiveista.
Olet kuvannut omia tuntojasi tavalla, joka vastaa ruotsinkielisten ennakkoluuloja – ja samalla tulet vahvistaneeksi noita ennakkoluuloja.
Olitkohan sittenkään ruotsinvihaaja vai ainoastaan pakkoruotsiin pottuuntuneen joukon edustaja, joka on jälkikäteen tulkinnut motiivejaan ruotsivihaksi.
– haluan keskustelua ja oikeita perusteluita huuteluiden tai vihjausten sijaan, varsinkin kun ne vihjaukset väittävät, että olen omaksunut itselleni jonkun vieraan asenteen.
On lupa omaksua asenteita ja jopa muuttaa identiteettiään.
– Jos väität, että tietynlainen asenne tarttuu ”pakkoruotsin kannattajien” ryhmässä, samaa argumenttia voi käyttää toiseen ryhmään. En kuitenkaan käytä sitä, koska se on argumentaatiovirhe. ”Koska kuulut tiettyyn ryhmään, ei sinun argumenttejasi täydy ottaa huomioon.” Kuitenkin näin argumentoit minua vastaan.
Otan toki argumenttisi huomioon, mutta kerron rehellisesti, että tapasi maalata tilannetta muistuttaa ruotsinkielisen koulun käyneiden tapaa – ja minulla on siitä kokemusta.
Minulla ei ole mitään ruotsinkielisiä vastaan eikä sinua vastaan eikä sitä että ruotsinkielinen kulttuuri elää ja kukoistaa Suomessa.
On ok, että ruotsinkielisillä on omat päiväkotinsa ja koulunsa.
On ok, että ruotsinkieliset saavat palvelua omalla äidinkielellään ja että virastoissa, terveydenhuollossa ja lainkäytössä tehdään järjestelyjä, jotka mahdollistavat nämä palvelut.
On ok, että maassa voi elää jopa täysin ruotsinkielisenä.
Mutta se, että jokaisen muun kieliryhmän lapsen (yli 95% lapsista) tulisi opiskella ruotsia alakoulusta yliopistoon, ei ole ok. Sitä ei voi perustella sillä, että Suomen asema olisi jotenkin niin uniikki, että meillä tarvittaisiin maailmanlaajuisesti uniikki ja kansalaisten enemmistön tuomitsema tapa…
Olen iloinen, että viimein ryhdyit antamaan perusteluita sen sijaan, että esität väitteitä, jotia harvoin perustellaan. Kiitos siitä. Nyt pääsemme oikeasti hedelmällisemmälle maaperälle. Ensi postauksessa keskustelu voi jatkua enemmän. Silloin avaan enemmän sanaista arkkuani ruotsin (ja peräti, että miksi juuri ruotsin) hyödyllisyydestä. Voidaan vaikka jatkaa keskustelua sen kommenttiosiossa, vaikka edelleen tämä asia on sivupolku itse postauksen punaisen langan suhteen. :)
Sen sijaan se, mikä toisaalta heikentää argumentaatiosi vaikuttavuutta on se, että ajattelet edelleen oman asenteeni muutokseen vaikuttaneen jonkun ulkopuolisen tahon ja samalla ajattelet, että olen omaksunut ennakkoluuloja pakollisen ruotsin opetuksen vastustajia kohtaan. Tässä kuvauksessa en edelleenkään tunnista itseäni, ja uskon sen olevan argumentum ad hominem. Identiteettiä saa muuttaa, ja sellainenhan on tapahtunutkin osittain. Mutta itse esität sen johtuvan ensisijaisesti ulkoisista tekijöistä ja melkein aivopesusta, jota en voi sulattaa.
Toki asenteeni on muuttunut. Siitähän alkuperäinen kirjoituskin kertoo. Olet itse tehnyt rinnastuksen, että olen ajatellut kaikkien ruotsin kielen vihaajien tai pakollisen ruotsin kielen vastustajien suhtautuvan asiaan samalla lailla kuin itse tein. Voin sanoa rehellisesti, että olen itse vihannut ruotsin kieltä ja nähnyt sen opiskelun turhana. Lukioaikana ajattelin, että ilman ruotsin kielen opiskelua olisin saattanut _ehkä_ opiskella peräti venäjää. En tiedä olisinko, mutta sellainen ajatus jossain vaiheessa oli mielessä. Tuskin sitten lopulta kuitenkaan olisin niin tehnyt. (EDIT,ajatus katkesi): En kuitenkaan ole sanonut, että kaikki pakollisen ruotsin vastustamisen argumentit johtuvat tästä ennakkoasenteesta. Näyttää kuitenkin itselleni siltä, että oletat, että pakollisen ruotsin opetuksen kannattaminen johtuu jostain ennakkoasenteesta, että kansa ei olisi tarpeeksi sivistynyttä. Korjaa toki, jos olen tässä ajatuksessa väärässä. (EDIT loppuu)
Myönnän sen että ruotsinvihaaja (tarkoittaen erityisesti kieltä) on vahva termi, ja osittain tarkoituksenhakuinen. Toki siihen liittyi myös Ruotsin valtion osittaista vihaamista, sillain perinteiseen ”svedupelle”-tyyliin. Ja siinähän olin varsin sivistymätön. Vaikka pääasiassa homma oli enemmän huumorintajuista, niin tottakai se asenteena vaikutti taustalla jotenkin. Että voiko Ruotsista tulla mitään hyvää. (Ruotsi voisi itse esimerkiksi muuten kohdella kielivähemmistöjä huomattavasti paremmin, varsinkin suomenkielisiä). Olin pottuuntunut ruotsin kieleen, en nähnyt mitään syytä ruotsin kielen opiskeluun. Ainut syy, jonka näin, oli ehkä se, että joskus entisaikaan sillä oli ehkä merkitystä, että se oli jäänne menneestä maailmasta. Ja kuten sanoin, en edelleenkään ole kuin _orastava_ ruotsin pakollisen opetuksen kannattaja.
EDIT2: Luin uudelleen kaikki kommentit ja huomasin, että olen ehkä kirjoittanut yhden asian hieman huonoin sanankääntein, jonka olet varmaan tulkinnut tietyllä tapaa. Kirjoitin yhdessä vastauskommentissani, että ymmärrän pakollisen ruotsin opetuksen vastustajia, koska itsekin olen ennen ollut vahvasti sillä kannalla. En tarkoittanut kuitenkaan sillä niinkään ruotsin kielen vihaamista tai tällaista ”sveduvihaa”. Tarkoitin sillä sitä, että ei nähdä mitään hyötyä ruotsin opiskelussa. Mielestäni se on suurin argumentti pakollista ruotsin opetusta vastaan, johon kannattajien täytyy vastata. Oletan, että tulkitsit tämän virkkeeni niin, että olettaisin kaikkien pakollisen ruotsin kielen vastustajien samalla olevan ”ruotsinvihaajia”. Näin en suinkaan tarkoittanut, ja pahoittelen jos annoin niin ymmärtää.
– Ensi postauksessa keskustelu voi jatkua enemmän. Silloin avaan enemmän sanaista arkkuani ruotsin (ja peräti, että miksi juuri ruotsin) hyödyllisyydestä.
Tätä odotellessa lainaan vielä toimittaja Enbuskea:
”Pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa. — Jos joku ei tarvitse ruotsia elämässään, niin silloin hän ei sitä tarvitse. Ruotsin opiskelua puolustetaan usein sympaattisilla tarinoilla. Joku kertoo käytännön esimerkin elämästään; opiskelin ruotsia ja sitten pääsin Tukholmaan töihin, löysin ruotsinkielisen puolison tai luin mahtavia kirjoja ruotsiksi. Jos nyt kuitenkin ollaan älyllisesti rehellisiä, ongelmana on, että ruotsin kielen paikalle voisi pistää ihan minkä muun tahansa kielen tai taidon.”
Odotan innolla seuraavaa kirjoitustasi! Hain nyt keväällä ÅA:han ja jännittää todella paljon miten siellä pärjään. Aktiivinen sanavarasto on minimaalinen, passiivista olen kartuttanut radio Vegalla ja Extremellä ja lukemalla ruotsinkielisiä kirjoja. Kielikokeen läpäisin 2011 sadalla pisteellä, mutta se riittää farmasian opintoihin. Olisin kiitollinen jos sinulla olisi jotain linkkiä esim. keskustelupalstoille tmv joissa suomenkieliset jakaisivat kokemuksiaan ÅA:ssa.
Hei ja onneksi olkoon paikasta! Ainakin oman kokemukseni perusteella voin kyllä suositella Åbo Akademia lämpimästi. :) Ikävä kyllä en osaa ohjata millekään keskustelupalstalle, jossa olisi suomenkielisiä Åbo Akademilaisia tai jossa käsiteltäisiin tällaisia asioita. Ensimmäisenä vuonna kyllä on 5 opintopisteen verran ruotsia suomenkielisille, jossa käydään läpi ja reflektoidaan juuri sitä omaa taustaa ja kehitetään vielä kielitaitoja ajatellen juuri akateemista käyttöä. Kielioppia tulee kerrattua, paljon tulee kans kirjoiteltua. Sieltä sitten löytää kootusti aika paljon suomenkielisiä eri aloilta. Tosin sen kurssin voi myös ohittaa, jos käy jossain kielikokeessa vielä, kun on tullut Akatemiaan. (Samalla tavalla ruotsinkielisille on 5op suomen kieltä)
Hej,
Jag får lov att gratulera dig till att din dröm om att studera vid Åbo Akademi verkar att ha gått i uppfyllelse. Jag förstår att det har fordrats ett hårt arbete med språket för att lära sig den på en nivå som behövs för att studera på universitet. Själv har jag igen som finlandssvensk fått kämpa på med min finska, som nog är helt okej i och med att jag har gått i språkbad.
Men i höstas tog jag det ytterligare ett steg vidare då jag via universitet fann en språkkompis som ville lära sig bättre svenska. Det här samarbetet har fungerat utmärkt. Jag har lärt min språkkompis bättre svenska, och hon mig bättre finska. Här i Vasa bedrivs också olika former av SpråkTandem projekt varigenom man kan hitta en språkkompis också.
Jag tittade förbi på din svenskspråkiga blogg, och vad jag nu kunde se så tycker jag att du skriver en mycket bra svenska! Du verkar bra kunna hantera också abstrakta saker, vilket jag själv tycker är utmanande på ett främmande språk.
Päivitysilmoitus: Ruotsinvihaajasta opiskelijaksi Åbo Akademiin, osa 2. Suomenkielisenä Åbo Akademissa. | Aamunvaloa, luottamusta, janoa
Ei taas tätä ”ruotsinvihaamis”-argumentaatiota silloin jos joku vaan ei lähde johonkin ÅA:han opiskelemaan. Tämä on täysin nurinkurinen väittämä. Voisin itse sanoa että se on toisten ongelma jos he eivät noudata omaa tahtomaani asiantilaa.
Lyhyesti voisi kai kysyä, että ovatko mielestänne suomenkielisissä yliopistoissa opiskelevat ihmiset ”ruotsia vihaavia”, koska he eivät opiskele ÅA:ssa? Ja jos he hyödyntävät oikeuttaan opiskella jossain muualla, niin onko se mielestänne jotain sellaista mihin pitäisi puuttua?
On mielenkiintoista nähdä miten ruotsista tulee näissä keskusteluissa suorastaan velvoite.
Itsekin toki olen suorittanut ruotsin käytännössä täydellisesti koulumielessä, mutta ei siitä nyt mitenkään seuraa, että pitäisi jotenkin suuntautua siihen.
Hei, profiilikuvasi sopii hyvin kuvaamaan reaktiotani lukiessani kommenttiasi. En ymmärrä, miten kirjoittamaani tekstiä voi tulkita näin väärin ja oudosti. Ehkä se johtuu siitä, että jo etukäteen on tietyt silmälasit, joiden kautta sitä sitten luetaan? Pyydän, että luet tekstini uudestaan ja sitten ehkä löydät vastaukset näihin. Itse en etsimällänikään löydä kohtaa, jossa oisin väittänyt, että suomenkielisissä yliopistoissa opiskelevat ihmiset ovat ruotsia vihaavia, koska he eivät opiskele ÅA:ssa. Koko tekstini puhuu aivan jostain muusta muutenkin.
Päivitysilmoitus: Kiitos Suomen teologinen instituutti | Aamunvaloa, luottamusta, janoa