Kaikki yhden kortin varassa

10. sunnuntai helluntaista. Tervis V:n konfirmaatiosaarna 28.7.2013 Pyhän Birgitan kirkossa, Lempäälässä.

Luuk. 16: 1-9

Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: “Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
“Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”

Saarna

Siis mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia Jeesus esittää meille vertauksen epärehellisestä huijarista, varkaasta ja petturista ja vertauksessa vielä kehoitetaan meitä ottamaan mallia tästä jätkästä? Kristinuskoa vastustanut keisari Julianus Luopio väitti, että vertauksessa Jeesus kehottaa kristittyjä varastamaan ja valehtelemaan. Siksi jokaisen kunniallisen roomalaisen tulisi hylätä tällainen turmiollinen uskonto. Mitä ihmettä?

Viimeisenä iltana riparilla oli kynttiläkierros. Kynttilä kiersi jokaisen edessä, ja jokainen sai sanoa mitä leiriin tai johonkin muuhunkin liittyvää mielessä oli. Monelta leiriläiseltä tuli tunnustus: “Mää en kyl yhtään halunnu lähtee leirille. Aattelin et siä ois ollu hirveen tylsää ja olis kaavut päällä ja rukoiltais polvillaan jatkuvasti ja jeesusteltais. Et siä vaan puhuttais Jumalasta. Mut täällä olikin ihan mahtavaa! Ei yhtään sellasta niinku aattelin ensiks!”

No, kyllähän leirillä oikeastaan puhuttiin hirveästi Jeesuksesta, varsinkin verrattuna varmasti monien aikaisempaan kokemukseen. Ehkä se ei vain ollut sellaista kuin ajateltiin. Ja se seurakunta ei ollutkaan sellainen stereotyyppinen paikka, jossa “kaikki kiva kielletään”. Ehkäpä tämäkin vertaus puhuu jostain aivan muusta kuin varkauden ihannoinnista.
Jeesus ei ihannoi tässä epärehellisen alaisen moraalia. Sen sijaan Jeesus antaa meille esimerkin oveluudesta.

Nimittäin, kun isäntä saa kuulla taloudenhoitajan tuhlailusta, hänellä on juutalaisen lainsäädännön mukaan oikeus heittää jätkä vankilaan ja vaatia menetettyä omaisuutta takaisin. Mutta hän ei sitä tee, vaan tyytyy sen sijaan irtisanomaan kaverin. Katepalin toimitusjohtaja kähveltää firmalta rahaa ja ostaa porchen ja huvilan? Irtisanominen kuulostaisi aika pieneltä rangaistukselta.

Ovelalla, tosin edelleen itsekkäällä ja epärehellisellä taloudenhoitajalla on nyt edessään tilanne, jossa vanha ja ihana elämä on häviämässä. Työhön ei kelpaa, kerjätä ei kehtaa ja siihen tuskin kelpuutettaisiinkaan, kun ei ole jätkä sokea tai rampa.

Sitten hän tajuaa! Hän panee kaikki yhden kortin varaan. Mukanahan on vielä tilikirja, vallan väline ja symboli! Nyt hänen täytyy toimia nopeasti ennen kuin sana irtisanomisesta leviää kylään ja tilikirja revitään käsistä. Kaveri kutsuu kaikki velalliset vuorotellen paikalle ja pistää myönnytykset kehiin ja antaa sitten vielä ymmärtää, että tämä on mahdollista, siksi, että hän on vähän suostutellut isäntää. Velalliset tästä tietenkin ilahtuvat. On laskettu, että 100 tynnyriä vehnää vastasi maatyöläisen 1,5 vuoden palkkaa. Näin taloudenhoitaja saa hyvän maineen yhteisön silmissä, ja samalla kasvaa myös isännän maine armollisena maanomistajana. Hänhän on niin suotuisa, että tiputtaa suuren velan puoleen! Bileet alkaa! Hyvä maanomistaja! Hyvä taloudenhoitaja! Hurraa!

No, mitä tekee isäntä, kun saa taloudenhoitajan juonet selville? Hänelle jää kaksi vaihtoehtoa. Toinen on pistää bileille stoppi ja kumota, laillisesti ja oikeudenmukaisesti, velkalyhennykset ja pistää taloudenhoitaja vankilaan ja samalla saada yhteisön paheksunta ja viha niskaan ja menettää kasvonsa. Toinen vaihtoehto on olla hiljaa, hyväksyä muutokset ja nauttia enenevästä armollisuuden ja hyväsydämisyyden maineesta kyläyhteisössä. Hän valitsee jälkimmäisen, koska on luonteeltaan, kuten ovela taloudenhoitaja jo aiemmin huomasi, armollinen.

Niin, taloudenhoitaja laittoi kaikki yhden kortin varaan: isännän armollisen luonteen varaan. Sitähän tämä osoitti jo tyytyessään vain irtisanomaan hänet. Kaikki oli yhden kortin varassa.

Jeesus ei siis kehu taloudenhoitajan moraalisesti arveluttavaa toimintaa, vaan hänen oveluuttaan turvautua isännän armahtavaisuuteen. Tähän Jeesus kehottaa myös meitä.

Sillä, kun Jumala, meidän isäntämme ja maanomistaja, joka on antanut tämän maailman meidän huolehdittavaksemme, tulee, hän huomaa, että olemme tuhlanneet hänen varojaan. Kuten riparilla pohdittiin, me olemme tuhonneet maailmaa ahneudessamme, eläneet helppoa elämää muiden kustannuksella. Sodat, nälänhätä, orjuus, kolmannen maailman ylisuuret lainataakat, lapsityövoima, ilmastonmuutos, näin muutamia mainitakseni. Tai kiusaaminen, haukkuminen, lyöminen, väheksyminen, huomiotta jättäminen, sekä toisen että itsensä.

Jeesuksen ristinkuoleman tähden isäntä on luonteeltaan rakastava, armollinen ja laupias. Ja meille jää tässä tilanteessa vain yksi mahdollisuus. Se mahdollisuus on vedota tämän äärimmäisen oikeudenmukaisen Jumalan rakkaudelliseen ja armahtavaan luonteeseen. Koska Jeesus on kärsinyt sen rangaistuksen, joka meille oikeasti kuuluisi.

Anssi-pappi kertoi leirillä tuosta rististä, joka meidänkin yllä roikkuu. Pystypuu muistuttaa meitä siitä yhteydestä, mikä meillä on Jumalaan Jeesuksen kautta. Poikkipuu kertoo siitä, että se rakkaus, jota me koemme ja jonka turvin me Jumalan eteen voimme rauhallisin mielin tulla, on tarkoitettu jaettavaksi. Konsta-isoiso kertoi leirin viimeisessä hartaudessa siitä todellisesta rakkaudesta, joka ei ikinä ehdy. Se on Jeesuksen rakkaus. Kun me saamme sen kokea, ja sen varaan turvaudumme, niin poikkipuustakin tulee pakkopullan sijaan todellisuutta. Väärä rikkaus taas on raamatullisessa kielessä tämän maailman raha ja materia. Todellinen rikkaus, Jumalan ja Jeesuksen tunteminen, saa aikaan sen, että Pyhä Henki muuttaa sydämiämme pikkuhiljaa. Ja näin sillä “väärällä rikkaudella”, mitä meillä on, voimme pyrkiä auttamaan vähäosaisia, tukea ystävää ja levittää Jumalan rakkauden sanomaa. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanookin, että sen, minkä teette yhdelle maan vähäisistä, sen te teette minulle, eli itse Jumalalle. Se koskee sekä ihmistä että luomakuntaa.

Mutta lopulta, kaikesta huolimatta, huomaamme, että olemme taloudenhoitajan asemassa. Ja kun olemme irtisanomisuhan alla, voimme laittaa kaiken vain yhden kortin varaan. Voimme vedota ainoastaan Jeesuksen ristinkuoleman tähden Jumalan armolliseen luonteeseen.