Viime viikolla olen kuunnellut paljon joululauluja, kun olen toiminut joulutonttuapurina Postilla joulukortteja lajittelemassa. Joulun fiilis kohoaa arvaamattomiin sfääreihin tuhansia kortteja lajitellessa ja ihanaa joulumusiikkia kuunnellessa. Tonttulakki puuttuu, tosin muutamilla postilaisilla niitäkin löytyy.
Korvaani on jämähtänyt varsinaiseksi madoksi yksi versio laulusta Joulupukki matkaan jo käy. Erityisesti tämä laulu on kolahtanut sanoituksiltaan, sillä ne kertovat Joulupukista ja joulun vietosta varsin paljon.
Joulupukilla ja Jumalalla on paljon yhteistä, enkä nyt suinkaan tarkoita sitä olkinukke-erhettä, että joulupukkiin uskomisella ja Jumalaan uskomisella on yhtä vahvat rationaaliset perustelut. Sen sijaan ajattelen, että joulupukki on saanut ihmisten mielessä monia sellaisia piirteitä, jotka ovat jumalallisia: kaikkitietävyys, oikeudenmukaisuus ynnä muuta sellaista. Joulupukki tarkkailee kuinka hyvin lapset käyttäytyvät, kirjoittaa muistiin kirjaansa tapahtumat ja jakaa risut tai ruusut (lahjat) niiden perusteella. Tämä näkyy varsin selvästi varsinkin kyseisessä viisussa:
Ei itkeä saa, ei meluta saa,
joku voi tulla ikkunan taa.
Joulupukki matkaan jo käy.
Nyt nimien kirjaan merkitään taas:
tuhma vai kiltti, ajatelkaas!
Joulupukki matkaan jo käy.Taas pienet tontut liikkuu
ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa,
kuka lahjat ansaitsee.
Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa,
sopu on paljon mukavampaa.
Joulupukki matkaan jo käy. (2x)Ken lelut nuo saa, ken pelit nuo saa?
Monta on pientä odottajaa.
Joulupukki matkaan jo käy.
Hän nuketkin hienot tytöille tuo,
pojille autot upeat nuo.
Joulupukki matkaan jo käy.Ja kohta luona kuusten
taas juhlaa viettää voi,
taas lahjakääröt aukaistaan
ja joululaulut soi.
Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa,
tonttu voi tulla ikkunan taa.
Joulupukki matkaan jo käy.Joulupukki matkaan jo käy. (5x)
Samalla tavoin Jumalakin on kaikkitietävä ja näkee meidät. Samalla tavoin Raamatussa puhutaan siitä, että Jumala kirjoittaa Elämän kirjaan nimiä ja vaatii meiltä pyhyyttä ja täydellisyyttä (Miik. 6:8). Ja kerran meidät tullaan tuomitsemaan tekojemme mukaan (Jeesuksen vertaus viimeisestä tuomiosta: Matt. 25:31–46). Risuna on ikuinen erotus Jumalasta ja sen myötä kaikesta elämästä, hyvyydestä, pyhyydestä, ilosta ja onnesta helvetissä. Lahjana tarjotaan ikuinen osallisuus autuudesta, ilosta, onnesta, rauhasta, pyhyydestä Jumalan valtakunnassa, jossa Jumala on täysin meidän keskellämme. Sitä tilaa kuvataan hääateriaksi, häiksi, maailman suurimmiksi bileiksi (Ilm. 21–22). Se on taivas.
Joulupukki antaa lahjoja tekojen mukaan. Ehkä siksi hän ei ikinä annakaan meille lahjoja, vaan ne lahjat tulevat vanhemmilta ja sukulaisilta. Jumala toimii myös tekojen mukaan. Emme ole pystyneet noudattamaan hänen tahtoaan. Emme ole olleet hyviä. Pohdi hetken aikaa omaa elämääsi, vaikka tämän päivän elämääsi, ajatuksiasi ja toimintaasi, yllä olevan Jeesuksen vertauksen valossa (Matt. 25:31–46), ja mieti kuinka hyvin olet toiminut. Riittääkö se lahjojen saamiseen Jumalan kädestä?
Tilanne näyttää toivottomalta, ainakin meikäläisen osalta. Mutta nyt täytyykin ottaa huomioon joulupukin ja Jumalan suurin ero. Se ero tulee näkyviin joulun aidossa päähenkilössä – Jeesuksessa.
Nimittäin Jumala tuli ihmiseksi, kun Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä neitsyt Marian kohdussa ja syntyi seimen äärelle Betlehemin (hepr. leivän talo) talliin. Jo alussa Jeesus-lapsi oli niin ihmeellinen, puhdas ja synnitön, että kahden vuoden sisällä hänen syntymästään itämaan tietäjät toivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhamia. Jeesuksen elämästä lukiessa päätyy siihen johtopäätökseen, että hän eli synnittömän elämän. Hän toteutti Jumalan tahdon. Hän ei palvonut muita jumalia – ei myöskään meille tuttuja mammonaa, valtaa tai omaa mukavuudenhaluaan. Hän ansaitsi Jumalan lahjan: taivaan.
Mutta sen sijaan Jeesus otti kontolleen helvetin, ne Jumalan tarjoamat oikeudenmukaiset risut, jotka kuuluisivat meille. Hän vaihtoi kullan, mirhamin ja suitsukkeet orjantappurakruunuun ja nauloihin ristillä. Hän kärsi tuskallisen ja maailman häpeällisimmän kuoleman. Hän huusi, mitä yhdenkään ihmisen ei tarvitsisi huutaa: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matt. 27:46). Hän koki helvetin.
Sen tähden vaikka me ansaitsisimme Jumalalta (tai joulupukilta) risut, voimme Jeesukseen turvautuen päästä osalliseksi Jumalan antamista lahjoista. Jeesus otti meidän risumme kannettavakseen ja lahjoitti lahjansa meille. Hän kärsi meidän rangaistuksemme, jottei yhdenkään häneen uskovan tarvitsisi sitä kärsiä vaan päästä osalliseksi taivaan suurista megapippaloista. Jumala teki sen, mikä ihmiselle on mahdotonta syntiinlankeemuksensa vuoksi (Matt. 19:16–26). Hän valmisti tien risujen läpi takaisin Jumalan yhteyteen.
Siinä joulu on: Jeesuksessa.
Hyvää ja siunattua joulua Jumalan lahjojen parissa! Sunnuntaisin (esimerkiksi seuraavana sunnuntaina) pääsee jo maistelemaan asiaa maailman vanhimmissa bileissä, messussa ja sen ehtoollispöydässä. Siellä pääsee olemaan Jumalan palveltavana Sanan ja sakramenttien kautta.
Aamunvaloa, luottamusta, janoa 