Oheinen teksti on luotu Kirkon nuorisopäivillä pidettävään pajaan ”Luomakunnan Jumala kaupungissa”, joka liittyy Vihreät riparit -kehityshankkeeseen. Tekstissä pyritään lyhyesti luomaan yleissilmäys siihen, miten Raamattu ja ekumeeninen kristinusko suhtautuu perinteisesti luomakuntaan ja toisaalta ihmisen (ja Jumalan) ja luomakunnan väliseen suhteeseen.
1. Moos. 1:26–29 “Tehkäämme ihminen … kuvaksemme, kaltaiseksemme”
1. Moos. 2:15 “Jumala asetti ihmisen … viljelemään ja varjelemaan”
1. Moos. 3:17 “olkoon maa sinun takiasi kirottu”
1. Moos. 8:21 “en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden”
Ps. 8 “Kun katselen … kättesi työtä … mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.”
Joh. 3:16 “Jumala on rakastanut maailmaa…”
Room. 8:18–25 “Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä”
Kol. 1:15–20 “Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.”
Ilm. 21:1–7 “Uudeksi minä teen kaiken.”
Kristinuskon käsitys luomakunnasta on seuraavanlainen:
- Jumala on luonut maailman hyväksi, kauniiksi, ihanaksi. Maailmalla – myös luonnolla – on itseisarvo Jumalan luomana. Luomakunta on Jumalan “taideteos”.
- Jumala on asettanut ihmisen Jumalan kuvaksi (imago dei) viljelemään ja varjelemaan maata. Ihminen on Jumalan kuvana ikään kuin peili, joka heijastaa Jumalan huolenpitoa ja rakkautta maailmaan, ja toisaalta tuo luomakunnan ja ihmiskunnan ylistyksen Jumalalle.
- Ihminen lankesi syntiin, ja sen takia ihmisen turmeltunut ja rikkonainen Jumalan kuva on aiheuttanut myös luomakunnan kirouksen ja synnin. Ihminen ei osaa toimia oikealla tavalla suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen, itseensä – saati luomakuntaan.
- Kuitenkin Jumala pitää maailmaa niin suuressa arvossa, ettei hän tuhoa sitä ihmisen synnin tähden. Ihminen taas ihmettelee luonnon äärellä, miten hän voi olla Jumalalle niin tärkeä, että kuitenkin hänestä pidetään huoli.
- Jumala lunastaa ihmisen ja tekee sovinnon ihmiskunnan kanssa ristillä – synti on pyyhitty pois Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen avulla – mutta aloittaa myös uudistustyön, joka koskee koko luomakuntaa. Koska Jumala rakastaa maailmaa – kaikkea mitä siinä on. Koska Jumala on rakkaus.
- Tämä välitila “vanhan” syntisen luomakunnan ja jo uudistuvan “uuden” luomakunnan välillä on meneillään juuri nyt. Luomakuntakin odottaa lopun aikoja – ei tuhoutuakseen, vaan pelastuakseen ja uudistuakseen. Samoin me ihmiset olemme vielä synnin vallassa, mutta puhdistettuina Jumalan edessä (kun meidät on kastettu ja uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan).
- Lopulta Jumala luo uudeksi kaiken ja puhdistaa tulella vanhan ja ruostuneen, moskaisen, syntisen, kuonan. Uudessa luomakunnassa ei ole enää itkua, parkua, vihaa, sotia, nälkää, kuolemaa, sillä kaikki entinen on mennyt. Tämä koskee ihmistä – ja luomakuntaa, jonka Jumala on hyvällä tahdollaan luonut ja jolla on myös itseisarvo Jumalan luomana.
- Uudessa luomakunnassa me, kuten nytkin, toimimme Jumalan kuvina; nyt vain epätäydellisesti, mutta uudessa luomakunnassa täydellisesti ja puhtaina. Luomakunnassa tulee vallitsemaan harmonia.
- Meidän tulee mahdollisuuksien mukaan ja Jumalan ohjaamina pyrkiä jo nyt toimimaan Jumalan kuvina. Luomakuntaa vastaan toimiminen on myös syntiä ja rikkoo 10 käskyä vastaan.
Kysymys: Miten luomakunnan Jumala näkyy kaupungissa? Entä ihminen, ihmisen luonto, Jumalan kuvana oleminen? Voiko Jumalaa kohdata ihmiskäsin rakennetussa paikassa? Missä sinä kohtaat Jumalan? Ota kuvia, pohdi, ihmettele. “Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.” (Ps. 8:5a)
Edit: Paja peruttiin lopulta sairastumisen vuoksi.
Aamunvaloa, luottamusta, janoa 