Ehdokkaaksi kirkolliskokousvaaleihin

Syksyllä kirkollisen keskustelun kuumetessa kriittiseen sanoin vaimolleni kohtalokkaat sanat. Olin päättänyt, että jos minua pyydetään, niin asetun ehdolle kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleihin. Sain myöntymyksen. Olisiko seuraavalla viikolla, kun sitten minua pyydettiin, ja asetuin ehdolle. Tampereen hiippakunnan yhdistynyt seurakuntaväki – aktiiviseurakuntalaisten lista – on itselleni hyvinkin sopiva lista. Olinhan 18-vuotiaana ehdokkaana seurakuntavaaleissa 2010 Lempäälän seurakuntaväen listoilta, ja tulin valituksi.

Miksi halusin ehdolle? Siksi, että haluaisin antaa oman viimeisen 12 vuoden opiskelu- ja tutkimustyön kerryttämän asiantuntemukseni kirkon käyttöön. Olen raamatuntutkija ja akateemikko, mutta samalla seurakuntalainen ja vapaaehtoinen voimieni vaatimissa rajoissa Lempäälässä. Kysyttäessä käyn jonkin verran opettamassa myös Lempäälän seurakunnan ja Tampereen hiippakunnan rajojen ulkopuolella, jos aikaa ja voimia riittää.

Raamattu ratkaisemassa rakkaasti. Se on vaalien päämottonani.

(1) Raamattu. Raamattu on kristinuskon perusteos. Ilman Raamattua ei ole kristinuskoa. Sillä ilman Raamattua meillä ei ole Jeesusta. Paavali sanoi, ettei halua muusta tietää kuin ristiinnaulitusta Jeesuksesta (1. Kor. 2:2). Tästä Jeesuksesta, joka kuoli meidän syntiemme puolesta ristillä ja voitti kuoleman ja pahan vallat ylösnousemuksessa ja on istuutunut Kaikkivaltiaan Isän oikealle puolelle ja antanut Henkensä sydämiimme asumaan, kerrotaan juuri Raamatussa. Raamattuun kristinusko perustuu. Ja Raamatun ilosanoma saarnattuna on Pyhän Hengen väline (Augsburgin tunnustus, §5) uskon syntymiseksi missä Tuuli puhaltaa ja tahtoo (Joh. 3:8). Se on armoa.

(2) Ratkaisemassa. Raamattu on uudistuneen Kirkkolain (§2) ja Kirkkojärjestyksen (§1) mukaan se kirja, jonka valossa kirkon oppia on tutkittava ja arvioitava. Kirkon oppi perustuu Raamattuun. Mielestäni Raamattu, sen lukeminen ja ymmärtäminen on jäänyt kirkolliseen paitsioon. Haluan Raamatun ratkaisemaan uudestaan, niin että sitä kuullaan ja sen sanomaa kuunnellaan niin opin kuin käytännön asioissa. Käytäntö nimittäin sanelee opin. Latinaksi, koska quidquid latine dictum sit altum videtur (Mikä tahansa latinaksi sanottu vaikuttaa syvälliseltä), sanottiin ennen vanhaan lex orandi lex credendi: rukouksen laki on uskon laki. Siis miten rukoillaan, millainen liturgia ja käytäntö on, se paljastaa myös opin taustalla. Siksi Raamattu on tärkeä konsultti myös seurakunnan arjen asioissa.

Ei se Raamattu niin monimutkainen ole. Perusasiat ymmärtää sisälukutaidolla. Eri asia on, haluammeko sitä kuunnella. Mutta on Raamatussa vaikeitakin asioita. Sen ajan kulttuurin ymmärtäminen avaa ymmärtämään Raamattua uusilla mutta myös perinteisillä tavoilla. Tässä haluaisin auttaa kirkkoa, jos vain voin.

(3) Rakkaasti. Raamatulla ei lyödä päähän. Raamatussa perusperiaatteena on, että kaikki tulee tehdä ja toteuttaa rakkaudella. Tästä toitottaa niin Paavali kuin Johanneskin. Sävyisyys, pitkämielisyys, rauhallisuus, sietokyky, kaikki. Rakkaus on kuitenkin vaikea sana nykypäivänä, sillä se voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Rakkaustohtori Jason Lepojärvi on sen mielestäni parhaiten määritellyt: rakkaus on sitoutumista toisen kukoistukseen. Mielestäni tämä on hyvä määritelmä, joka pitää yhtä Raamatun rakkauskäsityksen kanssa, vaikka näitä sanoja ei siellä käytetäkään.

Lepojärven väitöskirja C. S. Lewisin rakkauskäsityksestä paljastaa kuitenkin toisen puolen: God is Love, but Love is not God: Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala. Kaikki, mitä rakkautena markkinoidaan, ei ole Jumalaa, tai jumalallista. Rakkaudesta puhutaan paljon Raamatussa, ja siellä se määritellään. Siis olkoon Raamattu ratkaisemassa rakkaasti – myös rakkauden suhteen.

Lisää ehdokkuudestani, kärkiteemoistani vaaleissa ja muutenkin mielipiteitäni seurakuntaelämästä ja sen kehittämisestä idealistisesta näkövinkkelistä löytää täältä.

Kiitos, jos äänestät. Jos et äänestä minua, niin äänestä ihmeessä jotakuta toista Tampereen hiippakunnan yhdistyneen seurakuntaväen listoilta!

Kirkolliskokousvaalit: 86
Hiippakuntavaltuustovaalit: 51