Ensimmäinen lukuvuosi suomenkielisenä Åbo Akademissa lähenee loppuaan. Tämän vuoden juhlistamiseksi ajattelin avata hieman omaa historiaani ruotsin kielen parissa ja kokemuksiani siitä, millaista on opiskella Åbo Akademissa suomenkielisenä. Kesäkuussa kerron enemmän kokemuksia vuoden ajalta. Nyt päästään kuitenkin pitempään retrospektioon. Miten entisestä ruotsinvihaajasta tuli opiskelija Åbo Akademiin?
Meikäläisestä piti tulla teekkari. Piti mennä opiskelemaan Tampereen teknilliseen yliopistoon, todennäköisesti jotain tietokoneisiin liittyvää. Näin oli siis vielä kun olin siirtymässä peruskoulusta Tampereen yhteiskoulun lukioon. Matematiikka oli se juttu. Uskonnon opiskelu oli kohtalaisen tylsää, vaikka olinkin tunnustava kristitty. Ruotsi oli perseestä. Ruotsin tunti jäi välistä itse asiassa jo lukion toisena päivänä, ja useamman kerran myös sen jälkeen. Sen kielen opiskelu ei innostanut sitten pätkääkään!
TYKissä valitsin ensimmäisen vuoden kurssit tämän ajatusmallin mukaan. Uskonnon ajattelin kuitenkin kirjoittaa, koska tietotaso oli kova ja lukion kursseja laajempi. Mutta teologiaa en ajatellut lähteväni lukemaan.
Toisena vuonna tapahtui muutos suunnitelmiin ja kiinnostuin enemmän kristinuskosta ja muistakin uskonnoista. Vanhat kirjoitettavat ”kovan tieteen” aineet pysyivät vielä melko tiiviisti mukana: kirjoitin lopulta kemian ja pitkän matematiikan, mutta fysiikan lopetin abivuonna motivaationpuutteen vuoksi. Uskonnon lisäksi otin ylimääräisiä filosofian kursseja, vaikka en sitä lopulta kirjoittanutkaan. TTY sai kuitenkin jäädä, ja ykkösvaihtoehdoksi tuli Joensuun teologinen, kakkosena oli Helsinki. Ilmaisutaidon erityislukiossa olisi ollut mahdollisuus jättää pois puolet ruotsin pakollisista kursseista. En kuitenkaan niin (onneksi) tehnyt, joskin numerot olivat sieltä heikosta päästä.
Toisena lukiovuonna ja abivuonna luin paljon teologista kirjallisuutta, erityisen innokkaasti kahlasin läpi lähes koko rovasti Risto Santalan tuotannon. Kristinuskon juutalaiset juuret alkoivat kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Åbo Akademissa näytti olevan ainut teologinen tiedekunta/laitos, jossa pystyi opiskelemaan myös judaistiikkaa. Mutta kieli, minähän vihasin ruotsin kieltä! Enkä sitä paitsi osannut sitä enää, vaikka yläasteella todistuksessa olikin vielä loistanut kymppi.
Abivuoden syksyllä olin Ylöjärvellä kuuntelemassa evankelista Ilkka Puhakan opetusta. Supliikkimiehenä pummasin saarnamieheltä kyydin Tampereen keskustaan, jotta pääsisin sieltä jatkamaan bussilla Lempäälään. Ajomatkan aikana puhuttiin paljon Santalasta. Puhakka innosti hakemaan Åbo Akademiin. Rupesin miettimään asiaa enemmän ja enemmän, ja lopulta tajusin, että sinnehän minä tahdon. Minulla oli vain yksi ongelma: en osannut kieltä, eikä ollut mitään mahdollisuutta päästä kielikokeesta läpi! Muistan edelleen viimeisen kurssin loppukokeen numeron: kuusi ja puoli. Ja siitäkö sitten opiskelemaan ruotsin kielellä? Hain Suomen kaikkiin kolmeen teologiseen. Pääsin Joensuuhun ja Helsinkiin, Åbo Akademin kielikokeen läpäisemisestä ei ollut pienintäkääntoivoa. Tulos taisi olla siellä 60–70 pisteen kohdalla. 135/200 vaadittiin.
Menin opiskelemaan teologiaa Helsinkiin, ja vakuutuin yhä enemmän siitä, että tahdon Åbo Akademiin. Päätin yrittää päästä pois Helsingistä yliopiston suosiollisella avustuksella. Kielikeskuksessa opiskelin ensin ruotsin perusteita, jotka olin aikaansaamattomuuteni ja motivaation puutteeni ansiosta lukiossa missannut. Sen jälkeen suoritin virkamiesruotsin, joka ei tosin pitkälle riittänyt. Sen vuoden kielikokeesta taisi tulla vähän alle 100 pistettä. Kävin vielä ylioppilaskirjoituksissa kirjoittamassa keskipitkän ruotsin ylimääräisenä aineena. Cum laude ei riittänyt mihinkään.
Armeijan aikana aloin lukea vapaa-aikana ruotsinkielisiä kirjoja, jotka liittyivät myös teologiaan. Aloitin Bo Giertzin Kristi kyrkasta. Vanha ruotsi tosin oli vaikeaa. Tunti päivässä vuodenvaihteesta lähtien. Lisäksi kuuntelin Radio Vegan keski-ikäisten ohjelmia niin paljon kuin ehdin, yleensä pyöräillessäni Tampereelta Lempäälään sijaisopettajan duuniin, jossa toimin inttiajan jälkeen. 100 pistettä ylittyi, ja luulin jo pääseväni valintakoevaiheeseen, mutta olin katsonut pisterajan väärin. Laiha lohtu.
Aloin kirjoittaa ruotsinkielistä blogia tahdilla kirjoitus per viikko, ja toivoin salaa, että joku jaksaisi sitä lukea ja samalla auttaa kielioppivirheissä. Eihän sitä kukaan lukenut, eikä lue edelleenkään. Mutta ei se mitään, siinäpä opin kantapään kautta kirjoittamaan, ja passiivinen sanavarasto muuttui pikkuhiljaa aktiiviseksi. Luin koko vuoden ajan joka päivä (enemmän tai vähemmän ) noin tunnin ajan ruotsinkielisiä kirjoja. Teologista kirjallisuutta tuli luettua paljon, koska se kiinnosti, ja samalla opin ruotsinkielistä teologista sanastoa.
Kielikeskuksessa taas ahmin ruotsia kolme kurssia, joista kaksi meni samaan aikaan, avancerad grammatiikkia ja muntlig färdigheettiä: kielioppia ja suullisia taitoja siis. Akateeminen kirjoittaminen ruotsiksi -kurssin jätin kesken. Tajusin, että osasin kyllä akateemista sanastoa, mutta arkipäivän sanastoa ei ollut. Keväällä panostin siis vielä Astrid Lindgrenin klassikkojen voimalla myös perussanavaraston kartuttamiseen Ronja ryövärintyttären ja Mio-pojan suosiollisella avustuksella.
Viimeisillä viikoilla luin vielä Giertzin Stengrundenin ja teologisen valintakoekirjan, kuuntelin radiota aina kun mahdollista ja viikko ennen h-hetkeä alkoi myös YLE Fem -maraton, jonka aikana katsoin myös ensimmäisen kerran Strömsötä.
Kielikoe ei mennyt ihan kuin Strömsössä, vaikka niin olin toivonut. Pisteraja jännitti erityisesti siksi, että syksyllä oli tarkoitus mennä naimisiin ja muuttaa Turkuun opiskelemaan. Varasuunnitelmana oli klassisen kreikan opinnot Turun yliopistolla, jos eväät eivät riittäisikään Åbo Akademiin. Pistemäärä odotutti itseään. 135/200. Ei pistettä enempää eikä vähempää. Kielikoe läpäisty!
Miten siis ruotsin kielen voi oppia ei kiinnosta -pohjalta 3 vuodessa niin, että sillä voi opiskella? Vastaus lähenee Kokoomuksen vaalikampanjaa: työllä ja vielä kerran työllä.
Ensiksi täytyy löytää motivaatio. Jos lukiossa ja yläasteella ei motivoida ruotsin kielen opiskeluun, ei se kiinnosta. Itse olin saanut jo kotikasvatuksessa osittain vihan ruotsin kieltä kohtaan, jota tosin yritin vastustaa vielä yläasteella. Lukiossa perintö kuitenkin leimahti liekkeihin. Löysin kuitenkin motivaation abivuonna: tahdon mennä opiskelemaan Åbo Akademiin. Nykyään toki motivaatiota ruotsin kielen hallitsemiseen on paljon enemmän, ja kielitaidosta on ollut muutakin hyötyä kuin vain opiskelupaikka Åbo Akademissa. Tästä kerron lisää ensi kuun postauksessa. Entisestä pakkoruotsin vihaajasta on tullut peräti sen orastava kannattaja. Tosin pakkoruotsi sanana on ihan typerä. Onhan sitä pakkomatematiikkaa ja pakkofysiikkaa ja vaikka mitä muutakin pakkoa.
Motivaation löytymisen jälkeen alkoi työnteko, jonka olisi voinut suunnitella paremminkin. Yksin on todella vaikeaa opiskella kieltä. Siksi kurssit, jos niille vain on mahdollista osallistua, ovat hyödyllisiä. Kävin yliopistolla 4 ruotsin kielen kurssia. Sen lisäksi luin yli kymmenen ruotsinkielistä kirjaa, tunti per päivä tietokoneen äärellä. Jokaisen sanan, jota en ymmärtänyt, kirjoitin NetMOT:n sanakirjapalveluun. Se oli huomattavasti nopeampaa kuin sanakirjapläräily. Yliopistoilla ainakin on pääsy tähän palveluun. Passiivinen sanavarasto ja luetun ymmärtäminen kehittyi, ja kirjallisuuden avulla kielioppikin tarttui mukaan ihan varkain.
Kuuntelin Radio Vegaa ja yritin ymmärtää. Katsoin Yle Femmaa, jota oli helpompi seurata tekstitysten avulla. Jos niitä ei ollut, niin seuraaminen toki oli hankalampaa, mutta hyödyllistä joka tapauksessa. Kuullun ymmärtäminen kehittyi.
Kirjoitin kerran viikossa blogikirjoituksen, jota kukaan ei lukenut. Oma tuottaminen kehittyi ja passiivisen sanavaraston sanat siirtyivät aktiiviseen sanavarastoon.
Toki helpommin olisi päässyt Åbo Akademiin, jos olisi sen ruotsin siellä lukiossa lukenut ja vaikkapa kirjoittanutkin. Mutta tämä herra meni sitten kantapään kautta.
Siis: motivaatio ja sisäinen palo, kärsivällisyys ja monipuolinen työnteko. Siinä on eväät uuden kielen hallitsemiseen. Ja Åbo Akademi on hyvä ahjo jatkaa kielitiellä ruotsin osalta. Kesäkuussa kerron, millaista on opiskella suomenkielisenä Åbo Akademissa.
Aamunvaloa, luottamusta, janoa 