Olen viime aikoina innostunut emerituspiispa N.T. Wrightin kirjoista ja opetuksista. Viime syksynä aloittamani kirja, Simply Jesus, tuli luettua loppuun. Nyt luku-urakka on siirtynyt vanhempaan tuotantoon: seuraavana listalla on Following Jesus, jonka jälkeen siirtynen hänen populaarimman tuotantonsa kuuluisimpaan teokseen, C.S. Lewisin Mere Christianityn hengessä kirjoitettuun Simply Christianiin. Tämän lisäksi YouTube on ollut käytössä. Sieltä löytyy useita Wrightin luentoja muun muassa Jeesuksen ylösnousemuksesta ja sen merkityksestä ja historiallisuudesta.
No, miksi tuon tapetille tämän arvostetun teologin ja Uuden testamentin eksegetiikan professorin? Itselleni on aikanaan tuottanut paljon päänvaivaa se, mitä kuoleman jälkeen oikein tapahtuu. Juutalaisessa kirjallisuudessa esiintyy tuonela, jossa on paratiisi, Abrahamin helma, ja sitten se toinen paikka, jossa kiristellään hampaita. Jeesuksestakin mainitaan, että hän käväisi tuonelassa, ja ristin ryövärille luvataan, että paratiisissa ollaan jo seuraavana päivänä. Amerikkalaisessa kristillisyydessä on ollut käsitys niin sanotusta ylöstempaamisesta 1. Tess. 4:17 perusteella. Tempaamisesta on tehty elokuvia, joissa esimerkiksi lentokoneen kapteeni yhtäkkiä katoaa ja tulta ja tulikiveä alkaa sataa jäljelle jääneiden päälle. Kun kuolemme, jäämmekö jonnekin odottelemaan tätä ylöstempaamista, mahdollisesti horroksessa? Mayojenkin kalenteri loppuu vajaan vuoden päästä ja ennustukset ovat vauhdissa, vaikka Jeesus puhuu, että vain Isä tietää hetken, jona Jeesuksen toinen tuleminen tulee tapahtumaan. Tästä sekametelisopasta kuivalle maalle luovimiseen on Wrightista ollut itselleni suuri apu.
Wright on puhunut, niin kuin hän itse sitä kutsuu, kuolemanjälkeisen elämän jälkeisestä elämästä (life after life after death). Hänen mielestään kristityiltä on kadonnut ajatus siitä, mihin tässä oikein ollaan menossa. Taivas paikkana on välietappi ja sinänsä tärkeä, mutta se ei ole lopullinen määränpää. Jumalan todellinen tarkoitus on luoda uusi taivas ja uusi maa, yhdistää nämä kaksi eri “ulottuvuutta” toisiinsa siten, että Jeesuksen aloittama Jumalan valtakunta täällä maan päällä tulee täyteyteensä ja Jumalasta tulee kokonaisen, yhden luomakunnan Kuningas ja Valo. Jeesus julisti Jumalan valtakunnan tulemista, Jumalan kuninkuuden alkamista, ja meillä täällä on työtä tehtävänä.
Tempaaminen, josta 1. tessalonikalaiskirjeessä puhutaan, selittynee Paavalin tarkoittamalla kuvalla. Ensimmäisen vuosisadan Rooman imperiumin alaisille ihmisille oli itsestään selvää, että kun keisari saapuu hallintovaltansa alaiseen kaupunkiin, kaupunkilaiset temmataan keisaria vastaan. Tarkoitus oli, että kaupunkilaiset saattavat keisarin riemusaatossa kaupunkiinsa, ei suinkaan se, että keisari kääntää rattaansa ja lähtee seuraansa liittyneen väkijoukon kanssa takaisin Roomaan. Samaa Paavali tarkoittaa puhuessaan siitä, että meidät temmataan Kuningastamme vastaan saattamaan Hänet riemusaatossa valtakuntaansa. Ja taas meillä on Jumalan valtakunnan suurlähettiläinä työ tehtävänämme. Eikä se ole vain ihmisen yksityiselle sektorille tarkoitettua hurskautta.
Tai mitä jos laajennamme tätä vertausta kaupunkilaisista ja keisarista? Todennäköisesti kaupunkilaiset tahtovat “luovuttaa” kaupunkinsa hyvässä kunnossa keisarille, joka on sinne tulossa. Keisarikin mahdollisesti tahtoisi, että kaupunki ei olisi missään rapakunnossa. Eikö tämä kuva haasta, velvoita ja myös toisaalta anna meille voimaa tehdä työtä sen eteen, että jokainen tämän Kuninkaan “kaupungin” asukas voisi päästä tuntemaan Kuninkaansa. Toisaalta Kuninkaan antamat määräykset ja säädökset tulisi pitää voimassa, Kuninkaan oman esimerkin tavoin. Mikä kuva! Ja edelleen, kuva joka haastaa meidät toimimaan ja tarttumaan siihen kuokkaan – vaikka maasto sitten olisikin yhtä soista kuin Väinö Linnan kuuluisalla Jussilla.
Tämä näkökulma on ainakin itsessäni aiheuttanut muutaman mutterin naksahduksen kohdalleen, sekä aivoissani että sydämessäni. Tällä maailmalla on merkitystä. Kaikki ei palakaan poroksi. Kristinusko ei koske vain ihmisen yksityistä elämää. Ja meillä on työtä tehtävänä, voi veljet meillä on työtä tehtävänä, Jeesuksen esikuvan mukaisesti. Wright on sanonut jotakuinkin tähän tapaan: “Kun Jumala lähettää valtakuntansa liikkeelle, hän ei lähetä tankkeja vaan vähäosaiset ja nöyrät.” Se on Jumalan valtakunnan salainen voima. Se valtakunta ei ole, kuten Jeesus sanoo Pilatukselle, tästä maailmasta. Mutta voi pojat, se on tätä maailmaa varten. Ja Pyhän Hengen voimasta se on mahdollista. “Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.”
Aamunvaloa, luottamusta, janoa 