Ylösnousseen todistajia

Saarna Kuljun Majakalla, Lempäälässä 12.4.2015 – 1. sunnuntai pääsiäisestä. Ylösnousseen todistajia – Usko ja epäilys, Luuk. 24:36–49

Luuk. 24:36–49

”Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: ’Rauha teille.’ He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ’Miksi olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan’

Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ’Onko teillä täällä mitään syötävää?’ He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: ’Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.’ Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.’”

Saarna

Kristus on ylösnoussut!

Majakkamessun kierron aiheena on tänään usko ja epäilys. Kirkkovuodessa taas tälle pyhälle annetaan hieman erilainen nimi. Uskon ja epäilyksen sijaan kirkkovuodessa puhutaan ylösnousseen todistajista. Ja siitähän tässä päivän evankeliumissakin on kysymys, siis ylösnousseen todistajista. Mutta kyllä siihen epäilyksiäkin mahtuu. Opetuslapsethan olivat aivan äimän käkenä, eivätkä meinanneet millään uskoa. Miksi? Olivatko he vain niin järjettömän tyhmiä? Eikö Jeesus ollut puhunut tästä heille?

No itse asiassa, Jeesus puhui aika vähän omasta ylösnousemuksestaan. Hieman hän asiasta kyllä mainitsi. Esimerkiksi Mark. 8:31 kertoo, että ”Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.” Mutta ei se riittänyt. Kyseessä oli jotain aivan käsittämätöntä. Kyseessä oli jotain uutta. Kyseessä oli jotain, jolle opetuslapsilla ei ollut sanoja kuvaamaan sitä. Kyseessä oli uusi tilanne koko maailmanhistoriassa.

Nimittäin kukaan ei odottanut Messiaan kärsivän häpeällisen ja tuskallisen kuoleman Jumalan kiroamana ristinpuussa. Niinhän 5. Moos. 21:23 sanoo, että jokainen puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Messiasliikkeitä oli ennen Jeesusta ja Jeesuksen jälkeenkin ja keskiajaltakin löytyy muutama kandidaatti, mutta säännönmukaisesti liikkeet nitistettiin, kun sen johtaja tapettiin, mahdollisimman julkisesti ja häpeällisesti tietenkin. Ristille ripustaminen oli siihen ehkä kaikkein parhain keino. Laitetaan kaveri ristille alasti ihmisten syljettäväksi yleiselle kulkutielle. Siellä se sitten saa rypeä tuskassa ja häpeässä. Ja lisäksi Mooseksen lakikin sanoo, että hän on Jumalan kiroama! Ei hän voi silloin olla oikea Messias, luvattu kansan vapauttaja. Liikkeen jäsenillä on taas messiasehdokkaan häpeällisen kuoleman jälkeen kaksi vaihtoehtoa: luovutaan koko hankkeesta tai hankitaan uusi messias, mielellään entisen johtajan lähipiiristä. Kumpaakaan ei tapahtunut Jeesuksen kohdalla.

Mutta tällaisessa murheessa ne Emmauksen tienkin kaksi kulkijaa olivat, joista kerrotaan Luukkaan evankeliumissa juuri ennen tätä kohtausta. He kertovat ylösnousseelle Jeesukselle, jota he jostain syystä eivät tunnista, heidän murheistaan ja odotuksistaan ja hämmentävistä uusista uutisista. Odotus löytyy jakeesta 21: ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin.” (Luuk. 24:21)

Oliko hän? Hämmentävää! Emme me odottaneet tällaista! Me odotimme voitokasta Messiasta, emme häpeällisesti ristillä kuolevaa Jumalan kiroamaa miestä. Ei sen näin pitänyt mennä!

Mutta että hän olisi vielä ylösnoussut, kuten naisten huhupuheet kertoivat. Hauta oli tyhjä ja ruumis kadonnut. Käärinliinat olivat jäljellä, mutta nekin olivat ikään kuin tyhjä kuori, avaamattomina. Ruumis oli vain kadonnut sisältä. Mihin Jeesuksen ruumis on mennyt? Ei ollut vastauksia. Oli hämmennystä, odotusta, ahdistusta, pelkoa, surua ja pettymystä.

Kukaan juutalainen ei nimittäin odottanut ylösnousemusta. Ei kukaan. Eikä kukaan muukaan, ei varsinkaan kreikkalaiset ja roomalaiset, joille sellainen oli pelkkää hulluutta. Ylösnousemukseen kyllä uskottiin juutalaisten parissa, paitsi ehkä saddukeukset. Mutta se liittyi lopun aikoihin, viimeiseen tuomioon, jolloin jyvät erotetaan akanoista. Se liittyi siihen, että oikeudenmukaisuus viimein tapahtuu. Juutalaiset, liiton kansa pääsee pälkähästä ja pakanakoirat saatetaan Jumalan eteen. Oikeus tapahtuu! Tätä tuomiota varten kaikki kyllä nousevat ylös kuolleista, kun Jumala perustaa valtakuntansa. Mutta keskellä historiaa ei odotettu ylösnousemusta, ei kenenkään ylösnousemusta!

Ja nyt on tärkeää tehdä ero ylösnousemuksen ja kuolleista herättämisen välille. Jeesuksenkin sanottiin herättäneen kuolleita. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan riipaisevasti Lasaruksen herättämisestä. Mutta nyt onkin kyseessä jotain muuta. Jeesuksen ruumis oli kadonnut haudasta. Ja se ilmestys, jonka he näkivät evankeliumissa, oli jotenkin erilainen. He luulivat sitä aaveeksi.

Jeesuksen ylösnousemus ei ollut nimittäin paluu elämään, kuten Lasaruksen. Sen sijaan Jeesuksen ylösnousemus oli uuden ajan merkki, se oli esimakua ajasta kuoleman jälkeen. Ei siis niin, että mennään ensin kuolemaan ja palataan tähän elämään – vaan kuollaan tästä ajasta pois – uuteen elämään, kuoleman toiselle puolelle. Lasarus kuoli varmasti myöhemmin. Hänen ruumiinsa oli sama vanha ruumis. Jeesus taas voitti kuoleman kuolemalla, kuolemalla syyttömästi, kantaakseen meidän synnit ja siksi kärsi rangaistuksen, joka meille kuuluisi. Hänen ylösnousemusruumiinsa oli samanlainen, mutta kuitenkin jotenkin erilainen.

Lasarus: elämä <-> kuolema. Jeesus: elämä -> kuolema -> kuolemanjälkeinen elämä (tai kuolemanjälkeisen elämän jälkeinen elämä, ks. lisää täältä tai täältä (huonolla ruotsilla))

Tätä ei kukaan juutalainen ikinä osannut kuvitellakaan. Ja siksi opetuslasten epäilys on niin suuri. He ovat ihmeissään, samaan aikaan riemuissaan ja peloissaan, hämmentyneitä yllättävästä käänteestä, johon heillä ei ollut sanoja, saati teologiaa. Jeesus joutui rauhoittamaan heitä. Hän näytti ruumiistansa ja haavojansa; hän se on, ei aaveella ole ruumista! Vieläkin he olivat ihmeissään: ”Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat.” (Luuk. 24:41) Jeesus kysyy heiltä suoraan, onko heillä jotain syötävää. Pala paistettua kalaa saatiin kokoon jostakin kaapin perukoilta. Ja suora huono käännös suomeen alkukielestä oikein alleviivaa tilannetta: ”Ja hän otti ja söi heidän silmiensä edessä.” Voin kuvitella sen tuijotuksen. Jätkä mutustelee paistettua kalaa! Onko hän aave? Ei, ei aaveella ole ruumista. Ja ei, ei aave syö kalaa! Jeesus halusi osoittaa, että hän se on, ei mikään epämääräinen hallusinaatio tai näky. Ei sen ajan ihmiset tyhmiä olleet. Kyllä heillä oli käsitys siitä, että suru saa aikaan toiveita, että kuolemaa ei olisi tapahtunutkaan, että jotenkin rakas ihminen olisikin selvinnyt kuolemasta. Kaikki tiesivät, ettei ylösnousemusta tapahtuisi. Ei tällaista tapahdu.

Mutta Jeesus söi kalaa ihan tarkoituksella, hälventääkseen sitä epäilyksen suurta tulvaa, joka valtasi opetuslapset. Mikään aiemmin opetettu ei ollut valmistanut heitä tähän. Heillä ei ollut sanoja ylösnousemuksen ilmaisemiseksi. Jeesus oli sama Jeesus. Hänellä oli ruumis, jossa näkyi edelleen naulanjäljet. Mutta silti hän oli jotenkin erilainen, jotain, jota sanat eivät riitä kuvaamaan. Hän ei ollut palannut tähän elämään, vaan siirtynyt kuoleman jälkeiseen elämään, esikoisena ja ensimmäisenä, kuten Paavali myöhemmin kirjoittaa, kun lainaa varhaiskristillisen seurakunnan hymniä Kolossalaiskirjeen 1. luvussa.

Ei siis ihme, jos epäilyttää. Kumpaakaan ei osattu odottaa. Pääsiäisenä tapahtui jotain mullistavaa, jotain uutta. Juutalaisilta löytyi messiasusko ja messiasodotus, mutta Jeesus oli erilainen messias, kuin odotettiin. Hän ei perustanut kapinaliikettä ja yrittänyt vapauttaa Israelin kansaa, lunastaa sitä Rooman ikeen alta ja perustaa maanpäällistä valtakuntaa. Sen sijaan hän kukisti vielä suuremman mahdin, itse kuoleman mahdin ja synnin vallan, ei taistelemalla miekalla sitä vastaan, vaan ottamalla kaiken syntivelan kantaakseen, ottamalla Jumalan vihan maljan, josta Vanhassa testamentissa niin paljon puhutaan ja joka varataan erityisesti epäjumalanpalvelijoille ja pakanakansoille, ottamalla vihan maljan itsensä päälle, jotta koko maailma voisi vapautua syntitaakastansa Jumalan edessä, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä sitä, minkä Jeesus kärsi meidän puolestamme – helvetin eli itsensä Jumalan hylkäämisen, meidän syntiemme tähden.

Ja ylösnousemususkokin juutalaisilta löytyi. Mutta senkin Jeesus omalla ylösnousemuksellaan radikaalisti muokkasi. Jumalan valtakunta, taivasten valtakunta olikin jo murtautunut maan päälle! Historian keskellä Messias Jeesus, siis Kristus Jeesus, eli Kuningas Jeesus murskaa kuoleman vallan nousemalla ylös kuolleista ja aloittamalla jo kuoleman jälkeisen elämän. Ja sitä kautta jo tuleva valtakunta, taivasten valtakunta, siis taivas, on murtautunut maan päälle, aivan kuten Jeesus pyysi ja pyytää meitä rukoilemaan.

Ja hän opetti Emmauksen tien yksinäisille ja murheellisille kulkijoille, kuinka Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on hänestä kirjoitettu. Saman opetuksen hän piti varmasti myös opetuslapsille ilmestyessään. Todennäköisesti puhuttiin paljon muutakin, kuin mitä Luukas ainoastaan on evankeliumiinsa kirjoittanut. Itse Vanhan testamentin opiskelijana olisin mieluusti ollut kuunteluoppilaana itse Mestarin jalkojen juuressa.

Onneksi meillä kuitenkin on säilytettynä tämä opetus. Se annettiin nimittäin opetuslapsille. Ja keiden todistuksen varaan alkuseurakunta muodostui? Opetuslasten! Keiden kirjeitä meillä on Uusi testamentti pullollaan? Apostoleitten! Siis, kun luet Paavalin kirjeitä tai Johanneksen kirjeitä, tai kun avaat erityisesti Matteuksen evankeliumin, joka on pullollaan sitaatteja Vanhasta testamentista, tai aivan huikean Heprealaiskirjeen, löydät sieltä Vanhan testamentin selitettynä. Ja jotta Lutherkin tulisi kerran saarnassa mainittua, niin hänkin totesi aikanaan, että ”onhan se niin, että Uusi testamentti on vain Vanhan testamentin selitystä.” Jeesus avasi, tarkasti käännettynä ”heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset” Ja se, hienolla sanalla Vanhan testamentin eksegeesi, kansan kielellä selitys, on meillä Uudessa testamentissa. Ja Pyhä Henki avaa kirjoitukset, kun häntä rukoilemme. Onneksi meillä on siis pääsy myös itse Jeesuksen opetuksiin!

Mitä myöhemmät kirjoitukset sitten avaavat meille Jeesuksen ylösnousemuksesta? Ensinnäkin, Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvussa, että ”ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” Jos pääsiäisen tyhjä hauta onkin vain fiktiota, jos Raamatun todistus onkin pelkkää valhetta, niin meidän uskomme on turha.

Toiseksi, Paavali kirjoittaa Jeesuksen ylösnousemuksesta jotain todella oleellista, kun hän käsittelee kastetta. Roomalaiskirjeen luvussa 6 sanotaan: ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. Tiedämme että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.” (Room. 6:3–6)

Paavalin idea on, että kasteessa sinut on liitetty Jeesukseen. Kasteessa sinun hyväksesi on luettu Jeesuksen ristinkuolema, sinut on tehty puhtaaksi, olet ikään kuin ”kuollut” yhdessä Jeesuksen kanssa. Mutta samalla tavoin sinut on liitetty Jeesuksen ylösnousemukseen. Se ei tarkoita ainoastaan sitä, että me kerran nousemme ylös kuolleista, kuten Jeesus on noussut ylös kuolleista. Se tarkoittaa sitä, että olet jo tavallaan nyt alkanut elää kuolemanjälkeistä elämää, siis elämää, jossa Pyhä Henki asuu sinussa ja vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä (Fil. 2:13). Elämää, jossa Jumala tahtoo perata sinusta synnin pois. Kääntymyksen elämää, jossa sinä saat hukuttaa ”kasteen hautaan” vanhan ristiinnaulitun minäsi, vanhan Aatamin, syntiinlankeemuksen seurauksena turmeltuneen ja pyristelevän Jumalan kuvan, joka ei tahdo tietää Jumalasta mitään, kuten Luther hienosti kerran kirjoitti. Ja saat elää jo nyt todeksi taivasten valtakuntaa, sitä elämää, joka täydessä kirkkaudessaan tulee meitä vastaan, kun Jeesus saapuu takaisin kaikessa kirkkaudessaan, ja kaikki suut tukitaan ja tuomio pannaan täytäntöön ja Ilmestyskirjan mukaan uusi Jerusalem, laskeutuu taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja valtaistuimen luota kuuluu ääni, joka sanoo: ’Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan. Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.’ (Ilm. 21:2–4)

Me elämme siis tulevaisuutta jo nyt, mutta kuitenkin tässä maailmassa ja tässä ajassa. Me elämme taivaan kansalaisina jo nyt, kuitenkin maan päällä, samaan aikaan vanhurskaina ja puhdistettuina ja pyhinä, mutta kuitenkin vanhan luontomme kanssa taistellen. Me odotamme Jeesuksen paluuta, jolloin kaikki saatetaan lopullisesti kuntoon. Mutta Jumala on Sanallaan kutsunut jo meidät elämään todeksi taivasten valtakuntaa. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on siihen avaimena. Me saamme olla jo nyt osallisia tulevaisuudesta.

Siitä me saimme ensimmäisen maistiaisen kasteessa, kun meidät liitettiin Jeesukseen ja vedettiin Pahan valtapiiristä Jumalan valtakunnan lapsiksi. Siitä me saamme maistiaisen, kun me astumme yhteiseen ehtoollispöytään nauttimaan itse Herran Jeesuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä, yhdessä jo riemuitsevan seurakunnan kanssa, joka samoin odottaa Jumalan huomassa Jeesuksen paluuta. Ja siitä me saamme maistiaista, kun saamme yhtyä jumalanpalveluksessa ylistykseen itse taivaan joukkojen kanssa, kuten Ilmestyskirja sanoo.

Ole siis rohkealla mielellä. Kristus on ylösnoussut! Hän on sovittanut sinun syntisi ristillä. Jos sitä epäilet, muista kastetta ja sitä mitä Jumala teki sinulle silloin. Jos epäilet, tule Herran pöytään ja ota vastaan itse Herra Jeesus Kristus. Jos epäilet, rukoile Jumalaa, että hän auttaisi sinua epäuskossasi. Jos epäilet, lue Raamattua rukoillen ja mietiskellen, yksin ja yhdessä muiden kristittyjen kanssa ja kuule Hyvän paimenen ääni, joka avaa meidänkin ymmärryksemme käsittämään kirjoitukset. Totisesti, näin täytyi tapahtua. Näin tapahtui. Kirjoitukset kävivät toteen. Suuri Jumalan pelastussuunnitelma on täyttynyt. Maailmanhistoriassa on alkanut uusi vaihe. Kristus nousi kuolleista! Aamen.